Harmaat päivät, iloinen mieli

Nyt ovat harmaat päivät ja vesisateet (=Tukholman talvi) täälläkin. Sitkeästi olen edelleen pyöräillyt työmatkoja, kastuen enemmän tai vähemmän. Olemme käyneet pelaamassa paljon sulkapalloa sekä kahdestaan lapsen kanssa että nelisin kavereiden kanssa, sillä emme halua synkkien päivien vaikuttavan mieliimme. Tähän vuodenaikaan on älyttömän helppoa (ja oikeutettua) pysyä vain kotona sisällä kynttilöiden valossa, tämä lienee hyvinkin tuttua pohjoismaalaisille. Ulkomaalaisia tämä masentaa, itse tähän synkkyyteen tottuneena se mietityttää, mutta en ajattele harmautta ja pimeyttä samanlaisena pahana kuin esimerkiksi saksalainen. Tukholmassa pimeä saapuu jo kolmelta, oikein harmaina päivinä aiemmin.

Urheilu on ollut tähän mennessä vuosittain paras keino kerätä energiaa ja pitää vireystilan korkealla, ja tänä syksynä aloitimme jälleen sulkapallon. On hauskaa pelata lapsen kanssa, joka kerta kerralta hänkin tulee taitavammaksi, ja on haastavaa pelata neljän aikuisen porukalla ja ottaa pelailu astetta vakavammin, mutta pilke silmäkulmassa. Kirkkaiden valojen alla pomppiminen pari, kolme kertaa viikossa on jo piristänyt kehoani – uskomatonta miten pomppiminen, säntäily ja pieneen valkoiseen palloon keskittyminen kuluttaakaan energiaa – ja piristää mieltä!

Ensi viikon vietämme Tampereella lapsen kanssa töiden vuoksi. Ihanaa! Onko sielläkin harmaata? Vai jopa valkoista? Hällä väliä, mukavaa vaihtaa hetkellisesti kotimaisemiin!

-Jenni