Marraskuu

..mihin kuluit näin nopeasti?

Terveisiä Tampereelta. Viidettä päivää viedään, töiden ja perheen merkeissä. Lapsi on tavannut Tampereen-ystäviä, niitä jo päiväkodista asti tuntemiamme saman ikäisiä poikia, jotka meidän Tukholmaan muutosta huolimatta ovat säilyneet V:n ystävinä.

Olen tällä viikolla seissyt marraskuisessa sumusateessa lapsen koulun pihassa pari tuntia, katsoen V:n ja ystäviensä pelailevan jalkapalloa ja käynyt hakemassa palloa, milloin mistäkin koulun pihan kolkasta. Ihan parasta ja palkitsevinta. Lapset nauttivat pimeässä ulkona olosta sumuisella sateellakin ja heittävät takit pois päältä, kun pallojen potkiminen laittaa veren kiertämään. Posket ovat punaiset ja yksikään pojista ei halua lähteä pois kentältä, päinvastoin, oltaisiinpa voitu jäädä vielä ainakin tunniksi, kuului toive. Kello lähestyi puolta yhdeksää, kun lähdimme pois kentältä lämpimään suihkuun ja iltapalalle.

On niin ylitsepääsemättömän hienoa, että Tampereella on ystäviä ja tuttuja, turvallisia kulmia joissa liikkua. On myös perhe, joka on meille aina ollut erittäin läheinen ja tärkeä. Arvostan kaikkia näitä valtavasti! Turvallisuuden tunne, muistot ja muuttuvat paikat, ovat kaikki rakentaneet meidän pientä perhettä juuri meiksi. Veljen tyttöystävä kysyi eilen, mihin muutamme, kun Tampereelle palaamme. Vastasin alueen nimen heti, miettimättä edes, että palaammeko joskus. Palaamme kyllä 🙂 kaikelle on aikansa – näin oli myös Tukholmaan muuton kanssa.

Haaveilemme tänään hieman lumisateesta (jota ei ole tosin lainkaan tänne tänään luvattu) että lapsen flunssan parantumisesta. Ihan tavallisista asioista. Juuri nyt ei ole kiire minnekään 🙂

-Jenni