Tyhjä, tyhjempi Tukholma
Koronakeväthän täällä jo on, mutta sään puolesta se ilmastokevät on vasta aluillaan. Oikeastaan tammikuusta asti on tuntunut jo keväältä, mutta näin huhtikuun alussa sitä vasta uskaltaa kunnolla toivoa (siitäkin huolimatta että eilisaamuna oli lumi-loskakerros autojen ja nurmikon päällä). Kuinka piristävää!
Eilinen lauantai oli physical distancing päivä numero 18 meidän taloudessa. Montako päivää on vielä edessä? Milloin uskallamme – ja voimme – matkustaa kotiin Suomeen? Kuinka pahaksi tämä koronakevät vielä eteneekään? Minulla on täysin samoja kysymyksiä, kuin muullakin maailmalla. Lapsikin kaipaa Tanskaan ja ikäväänsä ei helpota tieto siitä, että hänen oli tarkoitus huomenna sunnuntaina matkustaa Tanskaan isän ja isovanhempien luo. Onneksi kymmenvuotias ymmärtää tämän koronakevättilanteen paremmin kuin nuoremmat, ja ainakin sen, että kotona olemme turvassa ja ulkona ollessa äiti ei ole se outo ja nolo, vaikka se lykkää koko ajan sitä käsidesiä käsiin, haluaa pitää yli Ruotsin suosituksen mukaisen yli 1 metrin välin muihin ihmisiin, haluaa välttää tunnelbanaa (metro) ja mieluusti jopa bussia..
Eilen me lähdettiin kuitenkin keskustaan. Ei olla keskustassa kahdestaan käyty pariin kuukauteen – emme ole niinkään shoppailijoita tai niitä jotka viihtyvät väkijoukossa, joten yleensä emme keskustan ”turisti”ostoskaduille mene. Aurinko paistoi ja jo aamulla oli selkeä ajatus, että olisi mukava käydä kävelemässä keskustassa. Lapsi, joka on siinä iässä että monesti nykyään saan suostutella osallistumaan ”tylsiin” asioihin osallistumista, halusi lähteä kaupungille. Itselleni tuli tästä hyvä mieli 🙂
Tuli ajateltua monta asiaa ennen lähtöä. Huomaan että täällä Tukholmassa, jossa on kaikista eniten koronavirustartuntoja koko Ruotsissa, haluan meidän olevan mahdollisimman varovaisia.
Gamla Stan, tuo suomalaistenkin rakastama Tukholman vanhakaupunki, oli viikonloppuna, alkavan kevään ja lämmittävän auringon aikaan TYHJÄ. En olisi koskaan kuvitellut käveleväni aurinkoisena lauantaipäivänä pitkin Gamla Stanin tyhjiä kujia. Moni liike oli jo sulkenut ovensa kokonaan tai määrittelemättömäksi ajaksi, eräässä ihastuttavassa saapas- ja sadetakkiliikkeessä oli koko valikoimasta -50% ja avoinna olevien matkatavaramyymälöiden pitäjät seisoivat liikkeidensä ovensuissa. Surullista.
Gamla Stanin ohella monelle tuttu Riksbron oli tyhjä. Yleensä en itsestäni otata kuvia (poikkeuksena äitini Satamakaupan tuotteiden mainostaminen), mutta täysin tyhjällä Riksbronilla oli tämä tehtävä. Nostalgista on että pääsiäisenä 2018, ennen edes tietoa Tukholmaan muutosta, otimme lapsen kanssa kuvia tässä samassa paikassa. Tasan kaksi vuotta sitten. Oi <3
Lapsella taisi myös olla tarve päästä myös ihmisten ilmoille. Eikä ihme! Hän halusi Flying Tigeriin ja Lagerhausiin, muovin maailmoihin. Lagerhausissa tuoksuivat ihan överipaljon kynttilät ja steariini ja muovikin, ja V toivoi että samalta tuoksuisi meidän kodissamme. Mua nauratti, mutta muistin taas kuinka tämä lapsi on aina kiinnittänyt huomiota eri tuoksuihin ja assosioi asioita ja muistoja tietyistä tuoksuista. Meidän perheessä on tennarirakkautta ja eteisessä on rivissä vierekkäin monet Adidaksen ja Asicsen logot. Sain suostuteltua lapsen urheiluliikkeeseen tennareita sovittamaan ja täten tennaririviin lisätään yhdet kevyet Niket ;)
Lounas oli take away -muodossa auringossa kulttuuritalon portailla, ennen rauhallista kävelyä takaisin Gamla Staniin. Kaikkialla oli niin uskomattoman autiota, että keskustassa käveleminen oli tavallista ihanampaa.
PS. Busseissa Tukholmassa on jo muutaman viikon ollut sisäänkäynti vain keskiovesta niin, että kuljetta välttyy asiakaskontakteilta. Tässä Tukholman paikallisbussien taidonnäyte eristysnauhan käytöstä:
