Anonymiteetti

Tampere, jota olemme odottaneet koko pitkän koronakevään (ja vähän kauemminkin), on muutamassa viikossa tullut jo uudelleen tutuksi. Ihan alkuun ajattelin päivittäin, että päivässä eivät tunnitkaan riitä kokemaan kaikkea mitä haluaisin. Heti alusta alkaen (alusta, eli Suomeen tulosta asti) olisin kovasti halunnut nähdä ja kokea kaikki keskustan nurkat ja lähiympäristöt ja kävellä vain paljon ympäriinsä. Maltti oli kuitenkin valttia, vaikka mieli teki mennä ja liikkua koko ajan 🙂

Saimme asuntoomme avaimet ja teimme muuttoa kesäkuun viimeisenä päivänä. Hauskaa oli nähdä asunto ensimmäistä kertaa vasta muuttohetkellä. Ilostuin parvekkeelta näkyvästä Pyynikin näkötornista – jos oikein tarkkaan katsoo, niin siellä se näkyy. Näsinneula puolestaan kohoaa keittiöstä ja lapsen huoneesta. Näsinneulaa voisin verrata kuin Tukholmassa Globeniin – muistan sanoneeni vuonna 2018 Tukholmaan muutettuamme, että kun Globen näkyy, ollaan lähellä kotia <3 ja siellä nurkilla asuimmekin aina, siellä oli koti. Nyt koti on siellä, missä Näsinneula on.

Eräänä aamulla aamukahvilla Mustanlahden satamassa

Vasta muutama viikko takana Suomessa, mutta lapsella on jo ikävä Tukholmaan ja Tukholman ystäviä. Heitä hänellä tosin olikin jo ikävä ennen Suomeen lähtöä – eräänä kouluaamuna toukokuussa hänelle tuli kyyneleet silmiin ajatellessaan, että muutamme pois Tukholmasta. Hassuinta toki on, että päätös Suomeen muutosta tehtiin täysin hänen vuokseen.. voi lapsi, kuinka elämä jo vetää eri suuntiin ja hallitsee tunteita kymmenvuotiaana. Olemme maailmanmatkaajia, kuten olen useasti kuullut. Edelleen uskon, että kaikilla näillä kokemuksilla on tarkoituksensa ja ystävät ja kokemukset joita olemme Tukholmassa saaneet, vaikuttavat elämässämme pitkään.

Finlayson 200 vuotta

TP-T – TamU (1-3)

Itselläni on ollut jo ennen Tukholmasta pois lähtöä ikävä koko Tukholmaa ja sitä anonymiteettiä, joka siellä jokaisella on. Ihmisiä on paljon ja metsää saisi olla mielestäni paljon enemmän kuin mitä asuinympäristössämme oli, mutta tietynlainen vapaus ja anonymiteetti olivat asioita joista pidin. Ihmiset ovat Tukholmassa iloisempia ja tyylikkäämpiä kuin suomalaiset – jo puhetyyli ja asioihin pureutuminen ovat aivan eri tasoa kuin Suomessa. Pidin niistä myös. Sekä monista monista muista asioista – ystävistä, julkisesta liikenteestä, siitä että meidän puhetta eivät kaikki ymmärtäneet.. näistä aiheista tulen epäilemättä puhumaan täälläkin tulevaisuudessa. Olen huomannut meidän olevan vielä päivittäin ajattelevan paljon Tukholmaa ja vertailevan asioita, kuten jauhelihan hintaa (asia josta Suomessa pidän).

Rauhaniemi
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *