Covid-pohdintaa

Olen viime viikkoina miettinyt ja seurannut lukiolaisten elämää. Harmittaa täysin heidän puolestaan: kuinka useimmille täysi-ikäisyyden saavuttaminen ja lukio-opinnot ystävien kanssa – ehkä jopa vaihto-opiskelu toiseen maahan – sekä kaikki hauskanpito kavereiden kanssa viikonloppuisin ja itsenäistyminen, vanhojen tanssien ja penkkareiden aikaan, ovat kovasti odotettuja lukioajan kohokohtia. Kunnes Covid-19 levisi pohjolaan ja pilasi odotetut haaveet. Toivon, että lukiolaiset jaksavat ja jokaisella heillä on hyvä tukiverkko ja välittäviä läheisiä.

Harmi on myös muiden – pikkulasten, vanhusten, muiden opiskelijoiden, työikäisten, koko kansan ja kaikkien kansojen – puolella.

Toivon että me kaikki jaksamme, sillä olemme kaikki yhdessä, tässä samassa veneessä.

Toivon, että lapset voivat jatkaa lähiopetuksessa koko kevään. Toivon, että opettajat jaksavat – etenkin meidän pojan opettaja Jarkko, joka on aivan mieletön juurikin vitosluokkalaisten kanssa.

Toivon, että perinteikäs lähikahvilamme – jossa tapaamme käydä kerran viikossa kahvilla lapsen kanssa – selviää mahdollisista tulevista, uusista poikkeusoloista.

Toivon, että lähikauppamme upeat työntekijät ymmärtävät, että astmani ollessa välillä huonoimmillaan, en voi aina käyttää maskia heillä asioidessani.

Mikäli on jälleen aika poikkeusoloille, yrittäkäämme jaksaa yhdessä :)

<3 Jenni