Haavojen kautta floristiksi
Antoisa ja värien ja kukkien täyteinen päivä takana. Värikkäiden kukkien ja lehtien lisäksi sekä ensiksi aamulla, että lopuksi iltapäivällä, viilsin peukalooni mattoveitselle mojovat haavat. Opettajani mukaan tarvitaan ainakin sata vastaavaa, ennen kuin olet floristi. 98 to go.. Tässä tekstissä saat makua siitä, millainen tämä opintopäiväni oli.
Koska missasin Tampereen-visiitin vuoksi viime opintokerran, en alkuun tuntenut olevani täysin kartalla. Aloitimme päivän ”varuvårdilla”: valitsimme jokainen sangollisen kukkia tai lehtiä, vaihdoimme kukille lajityypin varren kovuuden mukaisesti oikean määrän kylmää vettä sankoon, vedimme pois piikit (kolmesta eri ruusulajikkeesta), karsimme 1/3 varren mitasta lehdettömäksi ja viilsimme oikean mittaisen imupinnan jokaiselle kukalle. Saldo: ensimmäinen, koko peukalon mittainen viilto, jonka myöten upean Skimmian hoito jäi tauolle reilu 30 minuutiksi. Toivoin niin kovasti että verenvuoto loppuisi pian, mutta toisaalta ymmärsin käyttää ajan hyväksi ja tarkkailin muita ja heidän työtään saaden hyviä vinkkejä tulevaan.
Kukkien valmistelun jälkeen meidän tuli asettaa kukat väriympyrän mukaan esille. Tämä liittyi kahden viikon takaiseen väriopetukseen sekä kukkien esillelaittoon kukkakaupassa. Mietimme porukalla väriympyrän jokainen väri kerrallaan, onko kukissamme kyseistä väriympyrän väriä. Tärkeää oli kiinnittää huomiota sävyyn (tone) , puhua väriympyrän väreistä niiden omilla nimillä (väriympyrässä ei esimerkiksi ole väriä ”roosa”) ja muistaa kolme asiaa: kukat tuli asettaa kahdelle eri tasolle värien mukaan, niin että vierekkäiset väriympyrän väreistä löytyvät kukat olivat allekain ja että pyöreän, selkeälinjaisen ruusun vieressä oli ilmavaa, hieman höttöistä vahakukkaa (vaxblomma). Rönsyilevien, ilmavien ja tilaa täyttävien kukkien ei tule olla vierekkäin. Jos olisimme työskennelleet valkoisten kukkien kanssa, olisimme asettaneet sen jompaan kumpaan hyllyn päätyyn – valkoista ei väriympyrässä ole. Alla järjestyksemme – aloitimme oranssista ja päätimme keltasävyiseen eukalyptukseen. Note to self: juuri kun ajattelet kukan olevan punasävyinen, mieti uudelleen. Tai kun luulet sangossa olevan eukalyptuslajikkeen olevan selkeästi vihreä, onkin se keltavihreä..
Tämän viikonlopun aiheena on pöytäasetelmien teko. Tiesin jo ennalta, että tulemme käyttämään floral foamia eli ympäristölle haitallista, paljon mikromuovia sisältävää materiaalia. Tämä mietityttää paljon, sillä en haluaisi käyttää niin kutsuttua Oasista (tämä on flower foamin merkki ja hyvin tunnettu tämän nimisenä). Tätä kun ei voi edes kierrättää muovin kanssa. Otimme puheeksi myös vaihtoehtoiset, niin sata kertaa ympäristöystävällisemmät massat ja muut vaihtoehdot, vaikkakin silti tämän viikonlopun työskentelemme floral foamilla. Oma suosikkini kotiin ja tuttaville rakennettaviin pöytäasetelmiin on uudelleen ja taas uudelleen käytettävä kanaverkko, jonka käytöstä jää itselleni paljon parempi mieli.
Valitsin omaan matalaan pöytäasetelmaani oranssin ruusun (lajike Marie Claire), 9 kpl, vihreät lehdet (7 kpl) olivat Rumohraa eli nahkalehteä, pari Eucalyptus Cinerean oksaa ja pari ihanaa Skimmiaa (yllä olevassa kuvassa alhaalla toinen vasemmalta). Nappasin ämpäriini +25 asteisen veden ja keräsin kukkani, valmistelin floral foamin ja aloitin nahkalehden oksien asettelun alaosaan. Pöytäasetelman alku on tärkeä ja onnistuin asettamaan nahkalehdet oikein kauniisti ympyräksi. Valitsin keskuskukaksi kauneimman, avoinna olevan Marie Claire -ruusuni ja viilsin samaan peukaloon jo toisen kerran. Huoh.
