Joulumme Saksassa
Pitkästä aikaa – ihanaa kirjoittaa jälleen!
Koko erityisen pitkän joululoman ensimmäisen osan matkasimme Saksassa, ja toisen osan vietimme Tampereella. Tämä teksti tekeytyy parhaillaan Tampereella. Joulun aika pähkinänkuoressa oli oikein lämminhenkinen ja rauhallinen. Aivan tavallista, arvokasta yhdessäoloa, josta jokainen nautti. Otimme paljon valokuvia, joista osa löytyy tästä tekstistä.
Vuoden 2019 joulu oli tavallaan erityinen. Lapsi jännitti tätä ennalta jo kesällä – miten voimme viettää joulua muualla kuin Suomessa? Olemmehan viettäneet jokaisen joulun Suomessa perheen kesken! Lapsen ajatukset ovat suotavia ja täysin normaaleja. Hyppy tutuista jouluruoista, tutusta seurasta ja olohuoneesta täysin toiseen maahan, uuden saksalaisen perheemme luo. Lapsen huoli hälveni syksyn mittaan ja joulun lähestyessä odotimme yhdessä jo hyvinkin innoissamme kaikkia tulevia pyhiä, saksalaisen perheemme seurassa.
Saavuimme Berliiniin sunnuntaina 22.12 ja matkustimme heti lentokentältä Sangerhauseniin, tuohon pienempään kaivoskylään, joka sijaitsee entisen Itä-Saksan puolella. Junamatkalla nautimme auringonpaisteesta. Tuli aika onnekas olo: olimmehan kuitenkin matkalla ystävällisten ihmisten kylään, jossa meitä odotettiin jo kovasti. Ei ainoastaan Marcusta, jonka perheen luokse matkasimme, vaan myös minua ja V:tä.
Valmistelimme joulua tuomalla joulukuusen sisälle. V sai koristella kuusta sekä perinteisillä, oikein vanhoilla ja hyvin pidetyillä koristeilla ja kuivatuilla appelsiininsiivuilla. Silitimme vaatteita ja teimme kävelylenkkejä, leikimme ja totuimme jälleen heti perheen perinteistä päiväjärjestystä: söimme aamiaisen herättyämme, lounaan klo 12, kahvit klo 15 ja illallisen klo 18. Saksalaiseen tapaan nämä ovat jämptejä aikoja ja saimme ihmettelyä, kun myöhästyimme isovanhempien luota lounaalta neljä minuuttia.
Jouluaattona V koristeli kuusen loppuun, jonka jälkeen asetimme lahjat kuusen alle. Kuusi oli, itseasiassa jokaisessa saksalaisessa kodissa jossa joulun aikana poikkesimme, nostettu pois lattialta ja jakkaran päälle. Lisää perheenjäseniä kokoontui Marcuksen äidin luo, tuoden mukanaan valtavasti lahjoja. Huolestuttavan monessa paketissa oli V:n nimi, ja mietin jo, miten koskaan saamme näitä mukanamme Tukholmaan.. pelkillä käsimatkatavaroilla, tiukoilla Easyjetin yhden käsimatkatavaran säädöksellä. Jaoimme ja avasimme joululahjat kahvin jälkeen. Veljekset Marcus ja Lucas saivat sattumoisin kumpikin villalätsän, joka innosti heitä poseeraamaan Peaky Blindersin henkeen. Jouluaatto oli oikein onnistunut ja mukava, ja illalliseksi teimme juustofondueta. Ei aivan tavallinen joulupäivällinen (eikä sellaista perheessä olekaan, vaan jouluaterian sisältö vaihtee vuodesta toiseen) meille, jotka olemme tottuneet perisuomalaiseen jouluruokaan. Mainittakoon, että ihan ilman suomalaisia jouluruokia emme joutuneet olemaan, sillä vietimme joulua Suomessa jo Itsenäisyyspäivänä, nauttien kaikista ihanista, perinteisistä, äidin tekemistä jouluruoista.
Välipäivinä ajelimme ympäriinsä ja kun lapselle tuli perinteisesti huono olo autossa ja pysähdyimme useasti. Poikkesimme Hartzin vuoriston eteläosassa sijaitsevaan Wippran kylään mäkihyppyrinnettä ihailemaan (innokkaana mäkihypyn seuraajana olisin kovasti toivonut, että olisimme saaneet nähdä paikalliset kilpailut!) ja kävelemään kylänraittia. Erikoiset, jouluisiksi puetut nukkehahmot olivat karmivia ja sopivat tämän pienen kylän pikkuruisen ravintolan eteen oivasti :)
Innokkaina lenkkeilijöinä teimme Saksassa päivittäin useita kävelylenkkejä. Tavallista useammat kävelylenkit eivät suinkaan johtuneet ainoastaan siitä kaikesta kakusta ja pullasta joilla herkuttelimme lomalla, vaan koska aurinkoiset ilmat jatkuivat useita päiviä, joka oli erityisen mukavaa sen kaiken pimeyden jälkeen, jota Tukholmassa on viime kuukaudet ollut. Tukhomassa on ollut vain joitakin harvoja, yksittäisiä aurinkoisia hetkiä – marraskuussa 2019 aurinkoista päivänvaloa oli Tukholmassa vain kolmen tunnin verran.
Lapsen mielestä parasta maassa, jonka kieltä hän ei puhu tai ymmärrä, ovat lelukaupat. Ihka oikeat kaupat täynnä ainoastaan leluja. Kävimmekin useammassa, sillä jopa pienessä Sangerhausenissa on yksi lelukauppa, unohtamatta kaikkia niitä suuria leluille omistettuja osastoja joita (esimerkiksi Tokmannin kaltaisissa) edullisissa sekatavarakaupoissa oli. Lelujen hankita Saksassa on helpompaa ja inspiroivampaa kuin Tukholmassa. Joulun jälkeen, eräällä kyläkävelyistämme, poikkesimme sekä lelukauppaan että Spengler-museoon. Museon vetonaula on alueelta aikanaan löytynyt oikea mammutti. Osa mammutin luista oli löydettäessä jo huonossa kunnossa, mutta osa oikeinkin hyvässä, jonka myötä mammutti oli mahdollista koota tukirautojen avulla vastaamaan oikean kokoista, täysikasvuista mammuttia. Spengler-museon vieraskirjaan jätin viestin jossa kerroin vaikuttuneeni mammutista ja muista alueella tehdyistä löydöistä, toivoen kuitenkin, että vielä jonain päivänä saamme museossa yksityiskohtaista tietoa jopa englanniksi.
Viimeisenä Saksan-lomamme päivänä ajoimme Dresdenin kaupunkiin lähellä Tsekin rajaa. Dresdenissä käynti oli haaveeni, ja kaupunki oli erittäin vaikuttava. Dresdenistä lisää omassa kirjoituksessaan – kovia kokenut kaupunki kukoistaa tänä päivänä ja ansaitsee oman esittelynsä!
Aurinkoista viikonloppua! :)
-Jenni