Kesäkuu!

Viikko on kulunut kuin siivillä. Parin päivän työreissu Tampereella (parasta: perhe, huonointa: taksi lentokentältä keskustaan maksoi 52 eur) sai väsyneeksi ja sekä eilinen että tämä päivä on pyhitetty akkujen lataamiseen. Viikon kuluessa olen ollut erityisen ylpeä suomalaisuudestani MM-jääkiekkojoukkueemme sunnuntaisen voiton myötä ja opettanut saksalaiselle poikaystävälleni muistettavat vuosiluvut: 1995, 2011 ja 2019. Tampereella ollessani poikkesin poikani entisen koulun, Fistan, kevätjuhlaan tapaamaan tuttuja ja kuuntelemaan esityksiä. Vierailin myös veljeni luona ja tapasin viimein hänen kauniimman puoliskonsa sekä Kreetan-tuliaisen Napen – maailman kilteimmän koiran, veljenpoikani, johon uskon V:n ihastuvan myös täysin.

Eilen lauantaina, 1.6, oli Tukholmassa Asics Stockholm Marathon. Sain houkuteltua V:n mukaani katsomaan juoksua ja pistimme itsemme parkkiin ensin Gamla Staniin kuninkaanlinnan eteen, josta siirryimme Kungsträdgårdenille 38 km kohdalle kannustamaan lisää. Tapahtuma oli mukavasti järjestetty, oli musiikkia ja paljon yleisöä kannustamassa, eikä pieni sadekaan haitannut.

Tänään aloitimme mahdollisesti uuden perinteen – V osallistui Asics Stockholm Minimarathonille. Lähtöpaikkana toimi Östermalms IP ja maali on täysin sama kuin aikuisten kokomaratonilla, eli Tukholman Olympiastadion. ”Tärkeintä on pitää hauskaa”, tätä olen tankannut ajatuksena hänelle muutaman päivän. Ja hauskaa olikin! Eilen alkanut kipu vasemmassa jalassa hieman harmitti ja tuntui mutta maaliin hän pääsi komeasti hyvässä ajassa. Paras ystävä Milan juoksi samassa ryhmässä ja oli mahtavaa olla kannustamassa molempia 🙂

Ensi viikolla matkaamme jälleen Suomeen. Tammikuussa ostetuille Suomi – Bosnia-Hertzegovina -jalkapallo-ottelulipuille tulee viimein käyttöä. Luvassa on myös (toivottavasti) muutama Särkänniemipäivä, aurinkoa ja Satamakaupalla käyntiä.. Nyt lenkille ja valmistautumaan ensi viikkoon!