Koululainen Tukholmassa

Tänään on ensimmäinen virallinen koulupäivä Tukholman alakouluissa. Meidän perheessä koululaisen opintie alkaa kuitenkin huomenna tiistaina. Tänään pääsimme tutustumaan uuteen kouluun, luokkahuoneisiin ja opettajiin. Lasta jännitti, äitiä jännitti ja taisipa muutkin kouluun tutustumaan tulleet perheet jännittää alkavaa uutta. Tämän päiväinen ensitapaaminen oli vain uusina aloittaville, jolloin saimme rauhassa tutustua tulevaan tärkeään ympäristöön.

V:n pieni aamuinen vetkuttelu sängystä nousun suhteen ja kärttyisyys taisivat kaikki olla kaikki  jännitystä. Pitäisi muistaa itse useammin (lue: joka päivä) että lasta jännittänee aikuista enemmän nämä uudet paikat ja asiat ja etenkin, kun emme ole kotimaassa. Lapsi saattaa kokea kaiken niin monen kerran vahvemmin kuin aikuinen, joka on jo nähnyt ja elänyt maailmaa enemmän.

V:n koulu on täysin englanninkielinen. Se tuntuu mukavalta ja kotoisalta! Olin oikein tyytyväinen nopeasti etenevään hakuprosessiin, vaikka ensialkuun se vaikutti hankalalta. V:n kouluun olisi huomattavasti enemmän tulijoita kuin sinne mahtuu, joten olen enemmän kuin kiitollinen että V sai paikan.

Koululle tuli hakuvaiheessa toimittaa rokotustodistus (tärkeä Ruotsissa), kaksi edellistä todistusta sekä kopio vanhempien työsopimuksista aloitus- ja lopetuspäivämäärineen. Hakijan tuli myös asua Tukholman alueella. Kouluun otetaan lyhyitä, enintään vuoden työsopimuksilla olevien vanhempien lapsia. Tämä viimeinen mietitytti ja meinasin jopa jättää hakematta sen vuoksi: työsopimuksessani ei ole lopetuspäivämäärää, heitetäänköhän meidän hakemuksella vesilintua, vai olisiko meillä kuitenkin mahdollisuus..  Kaikki hakemuksen kohdat tuli toki täyttää ja pyydetyt liitteet toimittaa jotta hakemus käsiteltäisiin. Työpaikan perjantaifikalla täytin hakemuksen ja viikonlopun jälkeen maanantaiaamuna sain ilmoituksen hyväksytystä hakemuksesta. Sinä maanantaina viikko sitten, juhlimme epäterveellisellä burger king -aterialla 🙂

Ainakin vanhemmat voinevat samaistua ajatukseen siitä, että lapsensa vuoksi tekisi mitä vain. Olin keväällä hakenut V:lle paikkaa sekä ruotsinsuomalaisiin kouluihin että useampaan englanninkieliseen kouluun täällä Tukholmassa ja jokaisesta sain vastauksen että hakuaika on umpeutunut tai paikkoja ei ole. Oli myös kouluja joihin V pääsi jonottamaan paikkaa mutta toivoa syksyisestä aloituksesta ei annettu.

Kaikki sinnikkyys, yrittäminen ja uskallus palkitaan onneksi ja huomenna aloitamme koulutaipaleen muun muassa opettajien, lasten ja vanhempien yhteisellä piknikillä 🙂