Kuinka sitten kävikään

Viimeksi kirjoitin hullusta vuoden alusta ja kuinka tämä tänä päivänä jokaisen elämään vaikuttava korona onkaan edennyt ympäri maailmaa näin tukholmalaisen näkökulmasta. Viimein tällä viikolla, 16. maaliskuuta (tai ruotsalaisten näkökulmasta ”jo nyt”) Suomen hallitus päätti ottaa poikkeustilan käyttöön kuukaudeksi.

Kuinka nopeasti suunnitelmat ja elämä voikaan muuttua. Suunnitteilla olevat matkat, arki kotona perheen kanssa, työ. Nämä olivat ne ensimmäiset ajatukset, joista huolehdin. Kuulemma samoin oli myös kavereillani. Päivä päivältä tilanteen edettyä huonompaan ja huonompaan suuntaan Pohjoismaissa ja erityisesti muualla Euroopassa, on onneksi ajatusmaailmakin laajentunut omaa lähipiiriä pidemmälle. Ajatuksissa ovat päivittäin pienyrittäjien ja suurempienkin yritysten kohtalo ja työllisyys tänä poikkeuksellisena aikana, talous meillä ja muualla nyt ja ”sitten joskus” kun tämä on ohi, tulevaisuuden suunnitelmat, ympäristö ja luonto, yksinäisyys, terveydenhuoltopalveluiden kuormittuvuus – näin muutaman mainitakseni.

Olen kovin onnekkaassa asemassa, sillä voin työskennellä kotona. Onnekasta on myös jatkaa omaa työtä ilman lomautusta tai epävarmuutta työpaikan kohtalosta tulevaisuudessa. Epävarmuutta on silti ilmassa, ja kysymyksiä mielessä, joista onneksi voin keskustella ystävien kanssa: kuinka pitkään tämä tilanne kestää ja paheneeko se entisestään? Kuinka paljon tämä vaikuttaa kesäsuunnitelmiin? Milloin voimme matkustaa Suomeen ja jos matkustamme, onnistuuko paluu Tukholmaan? Miksi kouluja ei ole suljettu Ruotsissa, vaikka lähes jokainen muu Euroopan maa on tehnyt niin? Mihin perustuu Ruotsin hallituksen väittämä, että ”lapset eivät levitä koronavirusta”?

Seuraan Suomen uutisia. Työkavereilta ja koululta kuulen Ruotsin – ja erityisesti Tukholman – tilanteen kehittymisestä (huonompaan suuntaan). Suomessa THL arvioi, että koronaepidemia kestää näillä näkymin puoli vuotta. Kuusi kuukautta epävarmuutta, tai mahdollisesti pidempäänkin. Lyhyempi aika olisi mieluisa yllätys.

Lapsella on Tukholmassa virallisesti edelleen koulua. Vain ylemmät luokat (yläaste- ja lukioikäiset) on keskiviikosta alkaen kehoitettu etäopintoihin Ruotsissa. Moni perhe on jättänyt oman lapsensa jo kotiin, mutta meidän asuessa melko lähetllä koulua (koulua desinfioidaan erityisen paljon ja koulussa on huomattavan vähän lapsia, normaaliin verrattuna), on V edelleen osallistunut järjestettyihin koulupäiviin. Kuulemma on ollut mukavaa, kun lapsia on ollut kovin vähän. Eilen perjantaina, luokallaan oli 8/21 lasta ja rinnakkaisluokalla 2/21 oppilasta.

Olemme parina päivänä harjoitelleet kotikoulua koulun ollessa kiinni. Keskityimme enimmäkseen käytännön aiheisiin, sellaisiinkin, joita lapsi on jo osannut tai tiennyt. Olemme käyneet kierrättämässä lasit, pahvit ja lehdet, valmistaneet uunipastaa, käyneet kaupassa lapsen johdolla (erittäin hyvä harjoitus!), harjoitelleet kuinka Google form & sheet toimivat, lapsi on tehnyt extra-matikantehtäviä joita tulostin netistä, olemme suunnitelleet taloutta ja puhtaanapitoa. Olemme myös keskustelleet paljon koronasta ja sen vaikutuksesta maailmaan. Normaaleja asioita.

Meidän tulevat Pietarin ja Kreikan matkat on peruttu huhtikuulta. Se on paras päätös tähän vaikeaan aikaan. Molemmat kohteet odottavat meitä ja matkustamme sitten, kun on turvallisempi ja parempi ajankohta. Peruutukset eivät ole tulleet meille yllätyksenä, ja Kreikankin matkan peruuntumista osasin odottaa tapahtuvaksi, vaikka matkatoimistot alkuun keskeyttivätkin matkat vain huhtikuun puoliväliin asti.

Tänä erikoisena, pelottavana aikana olen tehnyt myös positiivisia huomioita kotoilusta ja karanteeniin jäännistä. Huomiot ovat todella vain henkilökohtaisia, sillä haluan löytää päivistä ja kotoilusta hyviäkin asioita, kaikkien epävarmuutta tuovien ja outojen uusien asioiden keskellä.

• Ripseni nauttivat, kun en käytä ripsiväriä päivittäin. Meikkiä en muutenkaan käytä, ja nyt entistä vähemmän.
• Iho rakastaa kotoilua! Kädet ovat kaikesta pesemisestä ja käsidesin käytöstä kuivat, mutta Tukholman saasteet eivät pääse iholle nyt lainkaan. Ihan mahtavaa!
• Kehityn Carcassonnessa (ja silti häviän siinä Marcukselle neljänä kertana viidestä)
• Kurja allergiani nauttii sisällä olosta kauniin kukkivan kevään aikaan
• Näemme kodin uusin silmin ja keskitymme hetkeen; esimerkkinä tämä parin tunnin takainen auringonlasku, joka jostain männyn oksien läpi paistoi olohuoneemme seinälle ja loi varjot verhoista, männystä ja valotähdestä (kyllä, se roikkuu verhotangosta edelleen):

Note to self.

Poikkeustilan myötä hallitus ilmoitti 19-kohtaisesta listasta, joka tarkoittaa konkreettisesti mm. seuraavaa:

• rajoitetaan kokoontumista – enintään 10 hengen kokoontumiset sallitaan
• Suomen rajat suljetaan torstaista 19.3 alkaen (tänään) – työmatkaliikenne sallitaan ja suomen kansalaisten kotiinpaluu sallitaan
• ulkomailla lomailevia suomalaisia kehoitetaan palaamaan Suomeen välittömästi
• Finnair, Norwegian ja SAS ja lomauttavat 90% työntekijöistään ja lentoliikenne rajoittuu Turun, Helsinki-Vantaan ja
• koulut sulkeutuivat eilen keskiviikkona, 18.3. 1-3 luokkalaiset, joiden vanhemmat työskentelevät meidän muiden hyväksi (poliisit, palomiehet, hoitajat, lääkärit), saavat opetusta koululla, jos välttämätöntä. Päiväkodit pysyvät avoinna.
• yli 70-vuotiaiden tulee pysyä kotona, erossa muista
• elokuvateatterit, elokuvateatterit, kirjastot, harrastepaikat, kuntosalit suljetaan

Tänään 21. 3 Suomen hallitus harkitsee laajempia toimia viruksen leviämisen estämiseksi – Uudenmaan eristämistä. Jo itsessään Uudellamaalla on eilen todettu yli 50 uutta virustartuntaa, Pirkanmaalla määrän ollessa kolme uutta tartuntaa. Olemme koronakuplassa yksin ja yhdessä.

Kippis koronakotoilulle ja ystäville etänä tai livenä!

-Jenni