Kuparikaivokseen

Sangerhausenia ympäröi viisi isompaa kuparikaivosta, ja kylä onkin aikanaan rakentunut kaivosten vuoksi ja niiden keskelle. Kuparikaivokset ja kaivoskylän historia näkyy tänä päivänä joka kadunkulmassa: jos korttelin talot eivät ole kaivostyöläisten kodeiksi tarkoitettuja rakennuksia, on lähimain ainakin kaivostyöläisiä kunnioittavia patsaita, Sangerhausenin vaakuna tai rakennusten seinissä restauroituja, kaivostyöläisten elämästä kertovia kivilaattoja.. tai katsoessasi kauemmas, näkyy kylän lähes joka kolkasta edes yksi kaivos. Aika mahtavaa.

Fun and genious fact: kaivokset yhdistyvät maan alla, vaikka jotkin näistä ovatkin useiden (kymmenien) kilometrien päässä toisistaan.

Epäilen että Sangerhausenissa ei ole montaakaan perhettä, jolla on tarinoita kaivoksista. Myös Marcuksen isä on ollut 80-luvulla töissä kaivoksella ja kertoo mielellään kaivostarinoita edelleen – kuinka v. 1987 köysi katkesi hissistä ja maan alla tuli kävellä hienoista ylämäkeä 8 kilometriä päästäkseen pois, tai kuinka kaivosmiehet nimesivät rottien mukaan viinansa.

Kerroinkin jokunen kirjoitus takaperin, että odotan jännityksellä kaivoksessa käyntiä. Mielikuvani esimerkiksi kaivosjunasta rajoittuu 90-luvun Hugo-peliin ja poikani Mario Kart -peliin. Oli siis paljon opittavaa, kun pääsimme perille kaivokselle ja valmistauduimme opastetulle 75 minuutin kierrokselle maan alle.

Kaivoksessa lämpötila on noin 15 c. Saimme takit, kypärät ja lamput. Kaivoskierroksen ollessa vallan saksaksi, sain knoppitiedot vastaanotosta jo englanniksi, ja kuljinkin paperi kädessä koko matkan maan alla :)

Maan alle laskeuduimme 97-vuotiaalla hissillä, joka alun perin rakennettiin varauloskäynniksi. Laskeuduimme aina 283 metrin syvyyteen, hissin kulkiessa vauhtia 3 m/s. Kuulimme tarinoita eri vuosikymmeniltä – kuinka tavanomainen tunnelikorkeus oli pitkään 40 cm ja tehdäkseen työtä oli täten edettävä ryömien eteenpäin puupaneelin päällä, mutta myös kuinka tunnelin korkeus nostettiin 50-60 cm, joka puolestaa antoi uusia mahdollisuuksia tehdä työtä kyljelläkin maaten.

Kuljimme kaivosjunalla noin kilometrin matkan, jonka jälkeen kävelimme hieman, ennen uutta vaunumatkaa takaisin hisseille. Upea kokemus ja epäilemättä tämä olisi vielä mahtavampaa, jos saksan kieli olisi hallussa :)