Muutokset

Terveiset Tukholmasta, täällä taas!

Viime viikko oli tunteellinen ja vahvisti vain fiilistä siitä että olemme tainneet kasvaa pois Suomesta. Sitä olen viimeisen vuoden jo ”pelännyt”. Avaan tätä edempänä.

En ole pitänyt lomaa helmikuun jälkeen ja töitä on ollut todella paljon. Kevät kn ollut kiireinen ja haastava ja olen kasvanut roolissani. Nyt kun katson taaksepäin, on aika mennyt kuin siivillä, vaikka keväällä ei kieltämättä aina siltä tuntunutkaan 🙂 nyt on aika olla vapaalla ennen opintojen alkamista. Opinkohan viimein nukkumaan klo 07 pidempään?

Töistä vapaalle jääminen on ollut vaikeaa jo usean viikon ajan. Viimeisenä työpäivänä (perjantaina) oli outo olo ja harmitti toimistolta lähtiessä, että yksi aikakausi on päättymässä tältä erää. Tuli myös mieleeni ensimmäinen kerta kun samalla toimistolla kävin vuonna 2018 työhaastattelussa.

Viime viikkoina tapahtuneiden muutosten myötä on myös vahvistunut myös tunne siitä, että Tukholma on paikkamme tulevaisuudessakin, kunhan ensin olemme tehneet Suomessa ne asiat, joiden vuoksi sinne nyt kesällä lähdimme: otamme time-outin asioista joita oli hankala hoitaa Tukholmasta käsin ja tarjoan lapselle suomenkielisen ympäristön jota hän on kaivannut. Lapsi tulee huomaamaan syksyn mittaan, että Tampere ei ole täysin sama kuin ennen Tukholmaan lähtöä – erityisesti hän ja me olemme kasvaneet. Tampere tulee aina olemaan koti johon on mahdollista palata, mutta Tukholma – se tulee olemaan koti joka on muokannut meidät sellaisiksi, joita olemme nyt.

Viime vuosina on käynyt mielessä ajatus, että entä jos Tampere onkin liian pieni paikka meille tulevaisuudessa. Se huolestuttaa, erityisesti siihen anonymiteettiin viitaten. Eiköhän asia selviä seuraavan noin vuoden kuluessa.

Olen tämän viikon mittaan kuullut joitakin Tukholmaa puoltavia kommentteja lapseltakin. Esimerkki: eräänä päivänä hän jutteli siitä kuinka Tukholmassa on niin paljon puistoja joissa emme ole käyneet vieläkään. Tampereella ei ole mitään uutta. Tampereella tiedämme ”kaikki” paikat ja kaikki on ”samaa”. (Tämä on ollut tosin keväällä asia jota lapsi on kaivannut – että jotkin asiat ovat ”sitä samaa ja tuttua”, eivätkä aina uutta ja erilaista.) Hauskaakin huomata, kuinka lapsen Suomikaipuu muuttunee Tukholman-kaipuuksi :) minun tehtäväni on tukea ja jutella asioista reilusti pian 11-vuotiaan kanssa.

Juuri tällä hetkellä tukikohtamme on Suomessa ja käymme Tukholmassa (toivottavasti) kuukausittain. Meidän Tukholmaan muuttomme vuonna 2018 oli rohkeaa ja vasta lämmittelyä. Kaikella on tarkoituksensa – kaikilla näillä muutoksilla ja tunteilla – seuraavaksi muuttaessamme takaisin Tukholmaan, tulemme jäädäksemme <3

-Jenni

Ps.
Ristiriitaista mutta todellista juuri nyt: tällä hetkellä etsin natiivia ruotsalaista kielikylpemään lapsen kanssa viikottain. Samalla etsin tulevaisuutta varten Tukholmasta suomenkielen tutoria. Mikäli tiedät sopivan henkilön, minuun saa olla yhteydessä :)