Oi syys (ikävä)

suomeen

Ihanaa hieman matkustaa, on ikävä Tamperetta. Viime kerrasta on aivan liian pitkä aika – oltiin Tampereella viimeksi heinäkuun alussa (siitäkin huolimatta että matka ei ole tätä pidempi). Koti on koti ja meille Tampere on se paikka jonne on aina ihanaa palata ja jossa tunnetaan olevamme turvassa. Tällä hetkellä itsellä on jopa niin ikävä Tamperetta ja sitä ympäröiviä maalaismaisemia että harmittaa jo valmiiksi, ettei ehditä tällä reissulla viettää Tampereella aikaa enempää kuin päivän.

Järkeilin tämän mun kaipuun Tampereelle johtuvan myös parhaillaan alkavasta syksystä: syksy on mulle se rakkain vuodenaika ja yleensä vietän syksyt metsässä ja maaseudulla.

V:n kanssa kuljetaan tyytyväisinä maalla kumisaappaat jalassa, minä isomummun vanha fleecetakki päällä ja lähistöllä ei ole kuin peuroja, kurkia ja joutsenia. Meillä on mukana kori jossa on lasiset maito- ja vesipullot ja isotädin leipomia korvapuusteja, V:n kaulassa roikkuvat vanhat kiikarit eläinbongausta varten ja korin pohjalla on sanomalehteä, sieniveitsi ja pari muovipussia kanttarelleja varten..

oi syksy!