Heinä-elokuussa teimme kahdestaan koiramme Svanten (rotu: pieniamerikanpaimenkoira) kanssa reissun Tukholmaan. Tätä olin itse toivonut jo pidempään ja päättänyt, että koronarajoitusten hieman hellittäessä, toteutamme matkan. Lopulta lähdimme reissuun aivan parin viikon varoajalla ja päätimme olla kohteessa viikon päivät.

Koiran kanssa ei suinkaan voi lähteä matkalle ihan noin vaan, sillä nelijalkaisen kanssa Ruotsiin matkustettaessa tulee ottaa huomioon useampi asia.. olin näihin jo tutustunut, ja viimein pääsivät opit käytäntöön.

1. EU-passi – tämän saa Suomessa eläinlääkärillä käynnin yhteydessä lisämaksusta. Passi toimii jatkossa myös rokotusten ja muiden lääkkeiden saannin todistuksena.
2. Ruotsi ei ole ekinokokkoosivapaa maa. Tämä tarkoittaa, että koiran edes käydessä Ruotsissa, tulee koira lääkitä ekinokokkoosia vastaan joko Ruokaviraston 28 päivän säännön mukaan, tai (kuten me toimimme), vähintään 24 h ennen Suomeen saapumista, paikallisen eläinlääkärin vastaanotolla. Lääkkeen anto kestää pari minuuttia, eläinlääkärikäynti mahdollisesti kauemmin, mikäli henkilökunta ihastuu koiraasi 😉  meillä eläinlääkärikäynnin hinta ja lääke olivat yhteensä noin 50 eur.

3. Laivamatkat – lemmikkihytti ja hinta. Voi pojat kuinka näissä on eroja laivayhtiöiden välillä! Me olemme aina käyttäneet Viking Linea enemmän, joten tuo oli meille ykkösvaihtoehto. Ja tämän laivayhtiön käytön valinta vain vahvistui tälläkin kertaa sen myötä, kun katsoin Silja Linen hintoja..

   Viking Linella lähes kaikkiin hytteihin (allergiahyttejä lukuunottamatta) ovat koirat tervetulleita. Koirasta toki maksetaan maksu (15 eur), eli ilmaista koiran kuljettaminen ei ole. ”Koirapaikkoja”on rajattu määrä jokaisella lähdöllä, joten tämän vuoksi ja erityisesti kesäloman tai muiden lomien aikaan matka kannattaa valita heti kun mahdollista 🙂

   Tallink Siljan laivoilla koiran kanssa matkustamiseen olisi tullut ostaa erillinen ”koirahytti”. Tämä maksoi tuolloin heinä-elokuussa noin 70 eur/hytti, ihan normaalin oman matkamaksuni ja koirakulun (Tallink Siljalla koiran lippu maksaa 16 eur) päälle. Tämä oli mielestäni aivan älyttömän kallista, etenkin opiskelijan tuloilla, ja pystyin helposti varaamaan reissut ”viikkarilta” Siljan sijaan.

4. Punkit ja lämmin ilmasto. Tukholman alue kun on ainakin suurelta osin saaristoa ja heinikkoa ja ruohoalueita löytyy paljon aivan keskikaupungistakin, on muistettava, että punkkikausi on siellä pidempi kuin esimerkiksi täällä Tampereella. Svanten olen lääkinnyt huhtikuun 1. päivästä alkaen kuukausittain (vielä syyskuun alussakin), ja koska Tukholmassa kevät alkaa aiemmin kuin Tampereella ja syksy puolestaan jatkuu pidemmälle kuin Tampereella, on punkkisuojasta hyvä huolehtia pidempään. Meillä lääkkeet olivat kunnossa, eivätkä edes kärpäseet pörränneet pampaissa.

Meidän reissu meni erittäin hyvin ja ainoa harmillinen, joskin jollain tapaa opeteltavissa oleva asia koko matkan aikana, liittyi laivaan (matkustimme sekä mennessä että tullessa Amorellalla): kannella ollut koiran jätöksiä varten tarkoitettu ”laatikko” oli karmea eikä ajanut ollenkaan asiaansa tai ollut houkutteleva – ”laatikon” pohja oli epämiellyttävää kovaa ja pisteliästä, vihreää muovista kynnysmattoa ja tupakkapaikan vieressä, jolloin koiralla ei ollut laivamatkan aikana rehellisesti sanoen kertaakaan tilaisuutta edes yrittää tehdä rauhassa jätöksiään ”laatikon” nurkille. Mallia otti toisista koirista ja lopulta hätäisimmät jätökset tulivat aivan muualle kuin laatikkoon tai sitten panttasi maihin nousuun asti, vaikka hätäinen näytti olevan.. Tässäpä asia, jota todella kehittää Viking Linen laivoilla! Tupakointipaikan ja koiran ”laatikon” ei mielestäni tule olla sijoitettuna vierekkäin. Eivätpä ne tupakoitsijat edes näyttäneet ymmärtävän, että ”laatikko” oli koirille tarkoitettu, jolloin nojailivat kakkapaikan vieressä kaiteeseen huoletta ja väistämättä ollenkaan.

Kulkeminen Tukholmassa

Matkan aikana Svante rakastui Anetteen, sai Saltsjö-Boolaisia koirakavereita ja yrittipä hän heitä vähän paimentaakin, hänestä tuli erittäin pätevä alle vuoden vanha reissaaja Tukholmassa – ja voi kylläpä häntä väsytti matkat Saltsjö-Boosta Solnaan kun kulkuvälineinä olivat bussi, metro ja pendeltåg (juna). Monesti hän väsähti nukkumaan kulkuneuvon lattialle jalkojeni juureen, mutta usein oli myös kiinnostunut kaikista uusista tuoksuista ilmassa ja heleästi soivasta ruotsinkielestä.

Kävelyt Tukholmassa sujuivat yhtä hyvin kuin kävelylenkit Tampereellakin, ja Svanten kanssa oli älyttömän helppoa liikkua ympäriinsä.

Aktiviteetit

Koirapuisto Björknäsissä oli IHANA. Svante rakasti sitä! Metsäisä, naturreservatetin reunalla oleva koirapuisto oli todella kaunis ja puistosta löytyi varjoa ja valoa, kalliota ja nurmikkoa ja ennen kaikkea tilaa juosta. Tutustuimme koirapuistossa pariin paikalliseen koirakkoon ja meidät opettiin tuntemaan ”suomalaisina”. Törmäsimme koirapuistossa myös Britt-Marie -nimisen koiran omistajaan, joka oli Tampereelta kotoisin.. Tukholman alueella en enää ylläty, että törmään suomalaisiin, mutta toki tamperelaisuus lämmittää aina 🙂

Yleisillä rannoilla koiran uittaminen ei ole sallittua, mutta Tukholman saaristossa on useita koirille sopivia uimapaikkoja. Niitä on todella paljon. Svante ei ui, ja vaivoin kuumallakaan kastaa tassujaan, mutta meriveteen hän meni edes hieman pidemmälle kuin Suomessa kertaakaan. Hän näytti niin reppanalta uinnin jälkeen <3

Kävimme useammassa puistossa Svanten kanssa kävelyllä, ja Humlegårdenista tuli ehkä oma lemppari. Olen aina tykännyt Humlegårdenista, ja Svanten kanssa siellä kävellessä tuntui olevan hyvin tilaa meidän mennä omaa tahtiamme.

Erityisesti Odenplanin ArkenZoo (Suomessa sama ketju nimellä Musti ja Mirri) tuli meille tutuksi. Taisimme poiketa siellä kolmesti, ja lisäksi kerran Ringenin ArkenZoossa Södermalmilla. Ringvägeniltä löytyi myös pienempi, ketjuun kuulumaton eläinliike, jossa haluan vierailla jatkossakin.

Tykätään!

Reissua Tukholmaan Svanten kanssa olen odottanut myös siksi, että Tukholma on koiraystävällisempi kuin kaikki Suomen kaupungit yhteensä. Välillä yritin tähyillä koiran sallivia tai kieltäviä kylttejä kauppojen ovista, ja jos niitä ei ollut, tiedustelin saako koira tulla mukanani sisälle. ”Saa totta kai”, kuului useasti vastaus. Kertaakaan ei kielletty, mutta toki kieltomerkillä varustetuista liikkeistä en edes kysynyt 🙂

Myös Mamadou-ravintolan terassilla Svante otettiin huomioon mahtavasti. Kolmen tunnin terassilla istumisen aikana meitä tuli bonuksena muutaman pöydän päästä aina toisinaan moikkaamaan saman ikäinen pieni koira, jonka annoin Svantea moikata, vaikka Suomessa en näin anna tehdä. Tukholman koiranomistajakulttuuria tietäen minä myös luotan heihin enemmän ja eri tavoin, kuin Suomessa. Tukholmassa useampi koiranomistaja on reaktiivinen ja kouluttanut koiraansa – Tampereella kokemukset ovat päinvastaisia.