Viikon aikana olen huomannut kahden vanhemman miehen pysähtyneen tarkkailemaan työmaata.

Ensimmäisellä kerralla vanhempi herra pysähtyi aamukävelyllään katselemaan tietyötä ja jalkakäytävän uuden kivetyksen rakentamista.

Toinen näistä kerroista oli tänään lounaskävelyni aikana, Eriksdalsbadetin uuden ulkoaltaan vierustalla. Vanhus pysähtyi tarkkailemaan kahden rakennusmiehen työtä, ihan sellaista perinteistä, nimittäin lautojen katkaisemista.

Kovin samalla tavoin näiden uteliaiden vanhusten kanssa toimivat lapset – lapset ovat uteliaita, heillä on aikaa ja he haluavat kokea paljon ja rauhassa. Tällä hetkellä elämä Tukholmassa on hyvin kiireistä töiden puolesta – sellaista juuri, jota en milloinkaan ole halunnut. Koen että töissä on mielenkiintoisia haasteita ja samanaikaisesti myös paljon muutoksia, joista kaikki eivät ole mieleeni, sillä en ole näitä muutoksia itse valinnut. Tämän hetkinen, uudistunut työnkuvani ja työpäivien rakenne osittain, ovat molemmat itselläni tarkastelun alla. Ehkä juuri siksi kiinnitän huomiota vaelteleviin, uteliaisiin vanhuksiin sillä aistini viestivät eri tavoin, että hidasta elämää. Elämä on tässä 🙂