Kevätaurinko on saanut Tampereella lumia jo sulamaan. Päivä päivältä kulkemamme tutut lenkkireitit sulavat jäästä enemmän ja enemmän. Viikko taaksepäin oli hurjan liukasta ja pelkäsin sekä omieni että pikku-Svanten jalkojen puolesta. Toistaiseksi kuitenkin liukastumisilta on vältytty, hyvä niin.

Helmikuun puolivälissä ja lopulla nautimme Näsijärven jäällä kävelystä lähes päivittäin. Järven jäällä kävely on aina yhtä mukavaa ja rauhallista ja ajoitimme jäällä olon niihin vuorokauden aikoihin jolloin muita oli jäällä harvakseltaan. Viikonloppuiltapäivisin emme jäälle menneet väenpaljouden vuoksi.

Ajatukset siirtyvät usein vuoden takaiseen – hetkiin, jolloin Covid-19 valtasi arkea. Tuolloin asuimme Tukholmassa ja teimme kuten Ruotsin valtio suositteli: ulkoilimme paljon. Pikkuhiljaa myös siirryimme etätyöhön. Lapsi kokeili kotikoulua, mutta vain muutaman viikon jälkeen koulu ilmoitti jatkavansa lähiopetuksessa hallituksen ohjeiden mukaisesti. Kuljettuaan koulumatkat tähän asti bussilla, siirtyi hän käyttämään tvärbanaa kotimatkoihin, sillä tvärbanassa oli huomattavasti väljempää kuin bussissa. Minä otin päivittäiseen aikatauluuni aamulenkit aina tiettyyn kellonaikaan, saattaen lapsen bussille samalla. Tilasin Elisa Kirja -palvelun ja kuuntelin kahta kirjaa aamulenkeilläni: Punainen osoitekirja ja Avioliittosimulaattori. Punaisen osoitekirjan sijoittuessa osittain Tukholmaan, oli kirjan tarina ”lähellä” sen hetkistä elämääni. Löysin itseni myös googlettamasta Bastugatanin sijaintia, joka kirjassa mainitaan tapahtumapaikaksi.

Nyt Tampereella etäopiskellessani olen kuunnellut paljon äänikirjoja Nexstorysta. Etenkin nyt kevään alkaessa. Lapsen kanssa kuuntelemme yhdessä Neiti Etsiviä uniajstuksella ennen nukkumaanmenoa. Kun kaikki Neiti Etsivät on kuunneltu, voimme siirtyä lukemaan näitä – olin itse lapsena mieletön Neiti Etsivä-fani ja omistan useita kirjoja edelleen 🙂

Nexstory on erityisesti ystäväni koiran kanssa ulkoillessa. Aivan aluksi vein itseni pimeillä aamulenkeillä suomalaisten mukana Islantiin (nämä Satu Rämön kirjat olen aiemmin lukenut Tukholmassa asuessamme) ja Kyprokselle. Viime viikkoina olen kuunnellut tunteja Sandhamnin murhia ja mieltynyt kirjasarjan lukijan ääneen. Se on oikein sopiva ja eläytyvä, eikä lainkaan monotoninen! Näin ei valitettavasti ole kaikkien lukijoiden kanssa ja olenkin jättänyt pari eri kirjasarjojen kirjaa kesken, sillä lukija on ollut kovin tylsä kuunnella.

Välillä mieleeni tulee Punainen osoitekirja. Sandhamnin murhia kuunnellessa tarkistan toisinaan mapsista äänikirjassa mainitun Tuholman kadun tai saaren sijainnin.  En halua unohtaa katuja ja puistoja näinä kuukausina joina olemme Tampereella ja vältämme matkustamista Tukholmaan.

Viikko sitten otimme aikanaan Designtorgetista ostetun 500 palan Tukholman kartta -palapelin. Kadut ja puistot, koulut, tunnelbanapysäkit, satamat, kirkot ja muut tärkeät rakennukset ovat kirjoitettuna hyvin pienellä keskusta-alueen karttaan. Kartta rajautuu etelässä Liljeholmeniin ja Sicklaan, pohjoisessa Huvudstaan ja Gärdetiin.

Huomenna sunnuntaina koittaa viimein Jännittävien rikostarinoiden Tukholma -virtuaalikierros, johon osallistumme. Ystäväni Tukholmasta liittyy kierrokselle myös. Jaksamme odottaa parempaa aikaa ja sitä, että pääsemme viimein Svanten ja V:n kanssa kotimaisemiin.

Hyvää viikonloppua!

Ps. Jos kiinnostuit virtuaalimatkasta, löydät sen ja muita virtuaalimatkoja täältä: https://www.naantalinmatkakauppa.fi/virtuaalimatkat (tämä ole maksettu mainos 🙂 )