53 viikkoa sitten istuimme Arlandan lentokentällä minun synttäri-Runebergintortuilla. Lue: tortusta pitämättömän lapsen äitinä söin toki kaksi (tuplapakkaus leivoksia, eikä suomalainen luonteeni anna periksi heittää leivoksia tai muita ruokia pois). Kohde: Kööpenhamina.

Kiersimme kaupungilla ja lapsi söi pølsen. Veimme matkalaukun hotellille ja ihmettelimme HC Andersen Eventyrhusetin tarjontaa. Olimme lähes ainoat turistit.

Ensimmäisenä iltana kävelimme kanaalinvartta etsien illallispaikkaa. Saimme kuulla rakennuksiin liittyvää historiaa. Kiipesimme kävelytien sulkevan aidan yli Christiansborgin linnan vierustalla. Muistan pulut Borgenin holvikaaren sisäkatolla. Päädyimme Köpiksen hintatasolla edulliseen pikkupizzeriaan. Merkitsin pizzerian sijainnin puhelimen karttaani vielä samana iltana.

Lapsi söi hotellin aamiaisilla tanskalaiseen tapaan paahtoleivän päällä suklaalastuja, minä nautin kahvista ja croissanteista.

Hotellimme sijaitsi Vesterbrogadella ja kuljimme Tivolin ohitse useasti päivässä. Lapsi olisi halunnut Tivoliin ja lupasin, että ensi kerralla sitten – tällä reissulla olimme päättneet tehdä sellaisia asioita, joita emme aiemmin ole tehneet.

Lauantaina vietimme kuusi tuntia Experimentariumissa ja tuon jälkeen Fredriksbergissä. Palasimme hotellille vasta nukkumaanmenon aikaan.

Viimeisenä päivänä alkoi myrskyämään. Aamulla ennen lapsen heräämistä, kävelin vanhoilla tutuilla kulmilla Vesterbrossa ja muistelin, kuinka lapsi rakasti (rakastaa) Skydebanehavenin leikkipuistoa. Lapsi oli hieman lämpöisen oloinen herätessään. Tuuli puhalsi mereltä hurjana ja korttitelineet ja mainoskyltit kaatuilivat Strøgetilla. Kävelin Amalienborgiin. Kävin kirjakaupassa lämmittelemässä sillä välin, kun lapsi ja isänsä katsoivat uusinta Star Wars -elokuvaa Paladsissa.

Lounaan jäätyä väliin lautapelikahvilan porkkanakakku maistui taivaalliselta.

Ensi reissun (sen jolloin menemme myös Tivoliin) piti olla pääsiäisenä. Sen jälkeen heinäkuussa. Kun heinäkuussakaan ei vielä voinut, suunnittelimme reissua syksylle. Tällä hetkellä emme suunnittele, vaan odotamme, kaikesta ikävästä huolimatta.