Päivä viisi
Oma päiväkirja näistä erikoisista ajoista jatkuu. Verrattavissa varmaan myös muiden kotoiluun, tai ei sitten lainkaan.
Täällä Tukholmassa meidän perhe elää karanteenissa vasta päivää numero viisi. ”Sosial distancing”, karanteeni, koronakotoilu, korona-arki. Tuttuja käsitteitä jo kaikille meille.
Päivä 1, keskiviikko 18.3: Aivan kuin normaali etätyöpäivä. Ei tuntunut erikoiselta, sillä etätyöt ovat tulleet Tukholmassa tutuiksi, vaikkakin asumma 2,5 km etäisyydellä toimistolta. Uutiset, puheenaiheet ja ajatukset ymmärsivät meidän aloittaneen eristyksen, mutta vielä ei tuntunut ”miltään”. Kavereiden kanssa olemme jo aloittaneet karanteeniaiheisten videopätkien ja vinkkien lähettelyn, jota jatkoimme myös tänään.
Päivä 2: Töitä ja lapsen etäopetusta. Ei tuntunut sen kummallisemmalta tämä kotona olo. Marcus haki Carcassonneen lisäosan ”inns & cathedrals” ja olemme entistä paremmin varautuneita viettämään aikaa sisätiloissa.
Päivä 3: Perjantai ja Marcuksen ensimmäinen etätyöpäivä. Aamulla ennen kasia olin jo kuullut harmittelua, kuinka hänestä ei ole etätöihin hän vihaa tätä ja miettii takaisin tyhjälle toimistolle paluuta maanantaina. Huoh, musiikki korviin ja omien töiden pariin sen jälkeen kun lapsi lähti kouluun.
Edelleen oli fiilis, että etätöissä tässä vain ollaan. Lapsen koulu lähetti sähköpostitse hyvin tarkkoja ohjeita oppimiseen, mikäli lapsi pysyy kotona eikä saavu koululle opiskelemaan (koulut ovat avoinna edelleen). Iloitsen, kuinka paljon jo etukäteen meitä perheitä tuetaan, jotta me vanhemmat voimme olla lasten tukena parhaamme mukaan.
Päivä 4: Näimme valon asunnossa aivan uudella tavalla ja otimme selfieitä auringonlaskussa. Todistusaineistoa edellisessä tekstissäni. Aloitin päivittämään instagram -tarinoihini perusarkeamme eristyksissä olosta. Huomaan että en ole ainoa ja nyt jos koskaan me kaikki kaipaamme vinkkejä tähän meille uudenlaiseen social distancing -tilanteeseen liittyen. Suomalaisillehan se ei ole yhtä hankalaa kuin eteläisen Euroopan kansalle, mutta harjoittelua se silti vaatii.
Illalla seurasimme instagram-liveä, jossa kollegamme Raik soitti levyjä Kungsholmenin asunnostaan. Siinä oli keittiössäkin Raik ihan sulassa sovussa inkiväärin ja basilikan kanssa. Oli hauskaa kuunnella ja seurata, kuinka moni tuttava ja tuntematon kertyi useaksi tunniksi kuuntelemaan Raikin soittoa. Taisivat muutkin olla kotona ja valita Raikin levynsoiton lauantai-illan tv-viihteen edelle :)
Päivä 5: Aurinkoinen päivä. Juttelin Tampereelle parin tunnin videopuhelun ja castasin Tornihotellin katolta pyörivää livepanoramakuvaa meidän olohuoneen telkkariin.
Toivoimme yhdessä ystävän kanssa, että maailma oppii tästä viruksesta paljon: entä jos miettisimme nyt viimeistään ja tästä eteenpäin omaa kulutustamme ja vähentäisimme sitä, tai keskittyisimme vastuullisuuteen ja mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi pienyrittäjien tukemiseen sekä paikallisuuteen? Onko sulla mahdollisuus tukea paikallista yrittäjää tai urheiluseuraa tässä vaikeassa tilanteessa? Mihin sä vedät rajan, kenen yritystä tuet? Itselle oli heti päivänselvää tukea Tampereen Pyrintöä ja liittyä Pyrintö fanclubiin, josta itseasiassa hyödyt myös itse! Kovasti haluaisin myös ostaa hierojalahjakortin itselle käytettäväksi, mikäli löydän hyvän, tamperelaisen hierojan. Löysimme onneksi muitakin puheenaiheita tämän koronan ja kotoilun lisäksi.
Lapsen kanssa veimme jälleen kierrätyspisteelle lasia ja pahvia. Jäimme myös viereiselle koriskentälle hetkeksi ja lapsi sai kotiinviemisenä ihanan punaiset posket. Kentällä ei ollut muita ja social distancing oli helppo toteuttaa.
Kavereiden kanssa jatkoimme karanteeniaiheisten meemien ja videoiden lähettelyä.
Iloa sunnuntaihin!
-Jenni