Tampere vs Tukholma
Yksi lempiaiheitani. Mikä on parempaa Tukholmassa, mikä Tampereella? Mitä vien mukanani Tukholmasta, kun joskus tulevaisuudessa palaamme Tampereelle?
Kauaa ei tätä ensimmäistä tarvitse miettiä. Kun jossain vaiheessa lähdetään täältä takaisin Tampereelle, tulen kaipaamaan Tukholman pyöräteitä. Voi että kun täällä on hyvät pyörätiet ja ennen kaikkea ihmiset käyttävät niitä oikein! Ajan päivittäin töihin pitkän sillan yli ja selkeä sääntö on, että toisella puolen siltaa ajetaan vain kohti keskustaa, toisella puolen siltaa vain kohti etelää. Simple as that. Onnekseni luin Aamulehden verkkosivuilta tällä viikolla, että Tampereen Hämeenkadulle on myös tekeillä (ja osittain valmiinakin jo) tällaiset yksisuuntaiset pyöräkaistat. Jes! Vielä kun suomalaiset oppisivat niitä käyttämään ja pyöräkaistat olisivat selkeästi maalatut – esimerkiksi Tukholmassa osa pyöräkaistoista on maalattu punaisella. Eniten hermojani todella raastaa seuraavanlainen välinpitämättömyys:
a) kävely pyörätiellä tai -kaistalla
b) autojen parkkeeraminen ”hetkeksi, vain huoltoajon ajaksi”pyörätielle
Enemmän kuin Tukholman pyöräteitä, pidän Kööpenhaminen pyöräilykulttuurista. Suomella ja Tampereella on valtavan monta kaupunkia esikuvana, joista ottaa mallia. Vien mukanani roppakaupalla Tukholman pyöräilykulttuuria Tampereelle, sillä voin vaikuttaa omiin toimintatapoihini.
Seuraava ei ole Tampere-specific. Paluumuuton hetkellä tulen viemään mukanani myös kohentuneen ruoanlaittotaidon. Tukholmassa valmisruoan osto kaupasta kun ei käy samalla tavalla kuin Suomessa – valmisruokia on tarjolla minimaalisen vähän! Hauskimpia valmisruokia ovat (näistä taisinkin kirjoitella reilu vuosi sitten myös) muovipötköihin, kuin maksamakkaroiksi pakatut hernekeitto ja riisipuuro! Vakuumipakattuja valmisruokia on vähemmän kuin Suomessa, mutta joitakin vaihtoehtoja löytyy, kaupan koosta riippuen. Emme ole ostaneet kertaakaan muuta kuin valmisriisipuuroa, sillä einesaterioiden ystävä en ole, yhtä lukuunottamatta, ja sitäkin saa Suomesta: Maksalaatikkoa. Kaipaan myös aitoja suomalaisia karjalanpiirakoita (Tukholmasta saatavat Lidlin pakastecocktailpiirakat tai paistopisteen piirakat käyvät paremman puutteessa, mutta aitoihin en näitä verrata voi) ja nakkeja, joista voin tehdä lapselle herkullisen nakkikeiton (ruotsalaiset nakit eivät paini samassa sarjassa suomalaisten kanssa ollenkaan).
Arkea helpottavia, edullisia, pakasteena myytäviä keittojuurespusseja kaipaan aivan mielettömästi, sillä täältä en niitä edelleekään ole löytänyt. Tukholman vastaava on tuorejuurespaketti, vihannesosastolla, jonka sisältö toki vaatii hieman kuorinta- ja pilkkomistyötä. Valmiita tuorejuurespaketteja ei lähikaupassamme tosin myydä. Valmiiden keittojuuresten käyttö on Suomessa ollut mukavan nopeaa, sillä en koskaan ole ollut ruoanlaittoihmisiä. Täällä olen ehkä hieman siihen suuntaan muuttunut, pakostakin, mutta en silti edelleenkään nauti ruoanlaitosta paljoa, eikä minulla ole intohimoa sitä kohtaan. Täten rakastan montaa arkea ja ruoanlaittoa helpottavaa oikaisua, kuten niitä pakastejuurespusseja.
Kävelylenkki lounastauolla. Tampereella asuessani ei tullut mieleenkään käydä lounastauolla kävelyllä tai juoksemassa. Tukholma ja Södermalm puolestaan on täynnä lounaslenkkeilijöitä, minun ollessa yksi heistä (kävelijän roolissa). Aivot ja kroppa virkistyvät mukavan 2-3 km kävelyn aikana. Yritän pitää kiinni siitä, että käyn lounaskävelyllä vähintään kolmesti viikossa. Tämä on ehdottomasti omakohtaisesti yksi parhaimmista tuliaisistani Tampereelle tullessa (ja koskee tällä hetkellä myös etätyöpäiviäni Tampereella).
Olet tukholmalainen, jos seisot rullaportaiden oikealla puolella. Poikani on tämän suhteen jo pesunkestävä tukholmalainen – portaissa seistään aina oikealla, ellet ohita edellä olevaa. Piste. Tukholmassa tunnistat turistin siitä, joka leveilee portaissa tai seisoo portaiden vasemmalla puolella. Please suomalaiset, ottakaa tämä käyttöönne, jos ajatus on vielä tuntematon. Meidän tapoihin tämä on viimeistäänkin täällä jo juurtunut. Pari viikkoa sitten Tampereella Ratinan kauppakeskuksessa olimme kiireisiä ja halusimme ohittaa kaksi naista – pyysin kohteliaasti, tekisivätkö tilaa (seisoivat vierekkäin) ja huoh: naiset siirtyivät molemmat sivulle. Me menimme keskeltä. Oikeesti hei.. tässä olisi opittavaa.
Leppoisaa sunnuntaita! Me lähdetään pelaamaan sulkkista.
-Jenni