Instagram-paasto – 2 kuukautta myöhemmin
Loppukeväästä koin olevani kurkkuani myöten täynnä sosiaalista mediaa. Kuin sattumalta tapasin kesäkuun alussa ystävääni, joka kertoi poistaneensa sosiaalisen median sovelluksia puhelimestaan ja huomanneensa samalla, kuinka hänen mielensä oli keventynyt, kun jatkuva mahdollisuus ainaiseen selaamiseen poistui. Innostuin ajatuksesta ja pohdin tuolloin, olisiko Instagram-paasto myös minulle sopiva lääke tai ainakin väliaikaisratkaisu informaatioähkyyn.
Samalla sekunnilla en kuitenkaan ollut valmis aloittamaan omaa paastoani – päinvastoin. Tarvitsin itselleni sopivan ajan, jolloin koin olevani valmis luopumaan Instagramista. Jahkailin päätöstä pari viikkoa aivan kuin kyseessä olisi ollut suurempikin päätös. Hieman ennen kesäkuun puoliväliä otin itseäni niskasta kiinni ja aloitin yhden ihmisen ihmiskokeeni ja aloitin elämässäni Post-Instagram Eran.
Kirjoitin ensimmäisen viikon jälkeen näin: ”– en osannut odottaa, että kaipaisin kaunista ja hyvää mieltä tuottavaa sisältöä. Välillä olen myös huomannut miettiväni ”tämän haluaisin jakaa”. Pic or it didn’t happen, kyllä te tiedätte. Tästä huomiosta en ole välttämättä niin kovin iloinen.” Ensimmäisen viikon aikana tartuin edelleen yhtä usein puhelimeeni kuin ennenkin – vain muistaakseni, että olin poistanut Instagramin puhelimestani. Olin poistanut samalla myös Facebookin, joten selattavien appien määrä väheni kerralla merkittävästi. Iltapäivälehdet tosin tulivat paaston aikana tuttuakin tutummiksi… Kuten tuolloin kirjoittamassa postauksessa mainitsin: ”Instagram-paaston sijaan ratkaisu jatkuvaan Instagramin selaamiseen olisi tainnutkin olla… en haluaisi sanoa tätä ääneen, mutta puhelinpaasto.”.
Toisella viikolla paasto alkoi todella toimia. Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta oloni keveni. Olin tottunut siihen, että minulla ei ole Instagramia: en kaivannut storyja, ylimääräisiä kuvia enkä jatkuvaa selaamista. Oloni oli jopa helpottunut: minun ei tarvinnut selata mitään. Tiedän toki, ettei minun koskaan aiemminkaan ole tarvinnut selata mitään. Appin poisto puhelimesta tuntui kuitenkin vapauttavalta – sain lisää tilaa sekä arkeeni että mieleeni, josta olin erityisen iloinen.
Olin luonnostellut päässäni postausta toisesta paastoviikosta, mutta samalla kun koin helpotusta siitä, että en ollut riippuvainen jatkuvasta puhelimen selaamisesta, en halunnut myöskään roikkua kaikkea ylimääräistä aikaani tietokoneella. Keskikesän auringosta nauttiminen ja hetkessä oleminen tuntui tärkeältä, enkä halunnut olla riippuvainen niin puhelimesta kuin tietokoneestakaan. Samalla jäi siis sekä paastopostaus että blogi hetkeksi, vaikka kirjoittaminen tuotti ja tuottaa minulle suurta iloa. Ajatusten ylös kirjaaminen toimii jo itsessään mieleni keventäjänä – vähän samalla tavalla kuin pieni loma Instagramista, kirjoittaminen auttaa keskittymään hetkeen. Nyt olen siis iloinen, että olen taas täällä. Kirjoittamassa.
Ainiin, entä Instagramin käyttöni nyt? No, olen palannut selaamisen pariin. Olen silti tyytyväinen lähes kolme viikkoa kestäneeseen ihmiskokeeseeni, sillä tiedän nyt, että a) selviän hengissä, b) kuinka helposti saan ajatukseni kasaan informaatioähkyn yllättäessä. Uskon, että muutaman viikon paastot tulevat jatkossa olemaan osa ohjelmaani aina tietyin väliajoin. Viimeistään siinä kohtaa, kun Instagram ilmoittaa minulle liian usein: You’re all caught up.
Käy lukemassa myös aiemmat Instagram-paastoon liittyvät postaukset:
Kuva: LAURIJARVINENSTUDIO, Mikko Vares
Muah: Noora Roimola