Building up | Ocean

Teen meren. 

Kuullostaapa kovin ylevältä.

Mutta ihan oikeasti, sitä minä olen puuhaillut tässä viimeiset päivät, meren rakentamista.

Pientä priiffausta voisin kertoa siitä, että miksi ja miten. 

Marraskuussa osallistuin ensimmäistä kertaa ulkomailla pidettävään näyttelyyn nimeltä Paratissima. Se pidettiin Italian Torinossa. Pakkasin työt laukkuuni ja vein ne näytille neljä päivää kestävään tapahtumaan. Paratissima on toiminut yksitoista vuotta, ja ideana on, että kuka vain voi osallistua. Taiteellista taustaa tai koulutusta ei tarvitse olla päivääkään, jotta voi osallistua ja tuoda teokset näytille. Niistä keskustellaan kuraattorien kanssa ja jokainen työ saadaan kyllä jotenkin istumaan konseptiin ja näyttelykokonaisuuteen. Torinossa osallistujia oli varmaankin parisensataa. Muistutti taidemessuja, vaikka en ikinä taidemessuilla ole ollutkaan. Torinossa kohtasin muutaman kuraattorin, jotka olivat tulleet puhumaan Paratissima -konseptin järjestämisestä Lissaboniin. Menin kuuntelemaan ja kyselemään tapahtumasta enemmän. Lissabon on itselleni tärkeä kaupunki johon sisältyy paljon muistoja muutaman vuoden takaa, kun tein muutaman kuukauden kestäneen työharjoittelun museossa. Päätin, että tähän haluan osallistua.

Lissabonissa näyttely konsepti järjestetään ensimmäistä kertaa, mikä tarkoittaa sitä, että se ei ole ihan vielä paisunut niin isoihin mittakaavoihin eikä niin ”hienolle” tasolle kuin Torinon. Lissabonissa on otettu noin kolmen kilometrin mittainen kadunpätkä, joka kulkee vanhan kaupungin kujien läpi  aukiolle, ja koko tämän matkan varrelle tulee taidetta. Toisin kuin Torinossa, Lissabonissa he halusivat, että teokset liittyvät jotenkin itse kaupunkiin, sen ihmisiin, tai sen historiaan. 

Sinällään voisi olla suhteellisen helppoa keksiä jotain esitettävää aiheesta, mutta tullessani näin kaukaa joudun miettimään paljon muitakin tekijöitä.  Ensimmäinen pohdinnan aihe oli se, että teos joutuu olemaan ulkona viisi päivää ja yötä, kestämään sääolosuhteet. Sen pitäisi mahtua matkalaukkuun, näyttämättä kuitenkaan miltään halvalta tee-se-itse-koottavalta kokonaisuudelta. Se olisi kadulla, joten se ei voi olla mitän kovin pientä ja herkkää. Budjetti on käytännössä nolla, sillä joudun kustantamaan omat matkani ja majoitukseni, josta tulee opiskelijabudjettiin jo ihan kirpaiseva rako. 
Eli laadukas, (sään)kestävä, halvasta materiaalista rakennettu, iso ja koottava.

Portugalissa tunnetuin taiteen muoto on ollut maalatut keramiikkalaatat, Azulejot. Näitä ei suinkaan ole keksitty Portugalissa, mutta niitä on kyseisessä massa ehkä eniten käytetty. Laatoista koostuva isompi kokonaisuus kiinnosti minua, ja mietin, josko saisin tehtyä keramiikkaa koulussakin. Laatoista koostuva isompi kokonaisuus voisi sopia myös helposti mukaanotettavaksi.

Ainiin, meillä ei ole keramiikkauunia kuvanveistossa, joten ei. En taida.
Muutenkin ehkä vähän tylsä ajatus. Mitä jos lähtisin uudistamaan ideaa laatoista?

En muista mistä sain idean käyttää pleksiä, mutta se tuntui kuitenkin kiinnostavalta ja innostavalta materiaalilta. Ensimmäisessä postauksessa taisinkin mainita, että läpikuultavuus ja heijastukset kiinnostavat minua ja pleksi on juuri sellainen materiaali. Se on suhteellisen kevyttä ja kestävää.

Mikä sitten aiheena?

Portugali oli ensimmäinen maailmanlaajuinen merivalta 1400 -luvulla löytöretkien ansiosta. Meren tärkeys Portugalin historialle tuntui itselle hyvältä lähtökohdalta, sillä olen aina pitänyt siitä elementtinä. Muistan hetken, kun useampi vuosi sitten istuin Lissabonissa meren rajalla lähellä Praça do Comerciota, ilta-auringon paistaessa oikealta. Se hetki oli hätkähdyttävän onnellinen, ehjä.

Ehkä halusin myös tehdä oodin tälle muistolle, joka on muistamisen arvoinen.

Vielä vähän siitä, että mistä materiaalit, missä mennään ja mitä tähän mennessä:
Ainut mitä olen joutunut ostamaan, ovat olleet maalit ja elmukelmu. Pleksit kävin tonkimassa kierrätyskeskuksesta. Siellä oli jämää aika paljon, jotka itse sitten surruttelin koulussa vannesahalla 21x21cm kokoisiksi paloiksi. Paloja on yhdellä tasolla 70, eli teoksen leveys tulee olemaan 210cm ja korkeus 147cm. 

Materiaalina tällähetkellä siis kaikki hieman läpikuultava, valoapäästävä. Lähinnä paperia, elmukelmua, steariinia, pumpulia, liimaa ja maalia.