Storm is coming

Eilen ei sujunut. Ei. Ollenkaan.

Olen nyt kolme kertaa purkanut kaiken minkä olen saanut aikaiseksi, viimeisemmäksi eilen. Oma mieli ja deadline paukkuu vastaan. 

Siispä, menin sushille, join kahvin ja touhusin kaikkea muuta. 

Tein pienempiä värikokeiluja, materiaalikokeiluja ja luonnoksia, mutta muuta en oikeastaan päivän aikana saanutkaan tehdyksi, kuin pelkkää ajatustyöskentelyä.

Se on ehkä turhauttavin prosessi koko kuvataiteilijana olemisessa. Toisinaan mitään konkreettista ei ole, vaan työtä työstää lähinnä mielessä, katsoen kuvia sekä muita teoksia, kirjoittaen ranskalaisia viivoja, kuunnellen biisejä tai pyöräillessä kauppaan. Joskus ihan vain uni ja muiden asioiden tekeminen ja ajatteleminen myös vie teosta eteenpäin. Lepo, irtipäästäminen ja aiheenvaihto vauhdittaa prosessia paljon enemmän. Sitä on välillä muiden vaikea ymmärtää ja ennen kaikkea siitä tulee toisinaan itselle kovin laiska olo, vaikka tietää sen olevan pidemmän päälle tekevän hyvää teokselle.

Asia konkretioistui tänään. Eilen kun purin kaiken, enkä turhautumispäissäni edes yrittänyt ruveta tekemään uutta tilalle, huomasin tänään että tein paljon enemmän kuin koko kuluneen viikon aikana yhteensä. Ja olin tyytyväisempi lopputulokseen.

Vaikein juttu tätä teosta tehdessä on, etten ole tehnyt mitään tälläistä aikaisemmin. Siispä minulla ei ole juurikaan tietoa siitä, mitä teos tulee olemaan kun se valmistuu. Tottakai minulla on olemassa mielikuva, mutta kokemuksesta voin sanoa, että se harvemmin vastaa sitä mielikuvaa. 

Kaksi riviä merta takana, myrky vielä tulossa.