Avautuminen blogikuvista
Otsikko lupaa avautumista ja sitä te saatte. Malttakaa kuitenkin vielä hetki. Ennen varsinaista tunteen purkausta selvennän sen, että tiedän eron ammattibloggaajan ja harrastebloggaajan välillä (itse bloggaan vielä niin harvoin, että olen pre-harrastebloggaaja). Tottakai ammattibloggaajalla on luottovalokuvaaja ja blogissa laadukkaita kuvia. He tekevät sitä työkseen. Tämän me kaikki tiedämme. En missään nimessä kyseenalaista tätä.
Se mikä minua askarruttaa, on miten te muut pre-harrastebloggaajat (kyllä, otin tämän nimityksen käyttöön) ja harrastebloggaajat (kauhean suppea termi, pahoittelen) saatte täytettyä blogipostauksenne kuvilla, jotka ei ole
– otettu selfiekepillä
– älypuhelimella
– tai itse järkkärillä
Kuka tai ketkä kuvaa teitä? Ilmiantakaa nämä henkilöt – tarvitsen heitä!
Valokuvaan itse paljon, jopa päivittäin. Sain ensimmäisen kamerani 5-vuotiaana ja valokuvaaminen kiinnostaa minua. Onko kuitenkin jotain, mistä olen jäänyt paitsi? Pitäisikö minun jo tässä vaiheessa tietää, miten saada esim. syysasusta hyviä kuvia ulkona, ilman että olen ylipuhunut JA lahjonut jonkun läheisen toimimaan valokuvaajana? Ja jos tai kun teillä on luova vaihe päällä, ja haluatte blogata useamman kerran viikossa, mutta eri aiheista – mistä kuvat tekstien tueksi?
Teen työkseni markkinointia, joten olen täysin tietoinen siitä, että kannattaa kerätä itselleen ”kuvapankkia”. Yritin. Olisin yhteen kesän postaukseen käyttänyt muutamaa kuvaa ”kuvapankistani”, mutta olin aivan eri näköinen niissä kuin mitä kesällä yleensä olen. Kuvat oli otettu keväällä ja silloin minulla oli mm. vitivalkoiset kasvot ja hoikempi runko. Kesällä kasvoni ovat täynnä pisamia ja puut vihreämpiä. Ei siis toiminut.
Tiedän, että suunnitelmallisuus on osa bloggaamista. Jos tiedän nyt jo, mistä haluan kirjoittaa kuukauden kuluttua, voin ennakoida ja ottaa kuvat jo huomenna.
En missää nimessä halua olla se ystävä tai tyttöystävä, joka viikoittain laittaa pahaa aavistamattomat ystävät tai poikaystävän ottamaan asukuvia ja herkkiä kuvia minusta Helsingin kaduilla. Myönnän, että paras ystävä on ottanut kaksi kertaa minusta kuvia tänne blogiin. Anni, du är bäst! Ja voin paljastaa, että äitini otti kuvat minusta Tuomiokirkon edustalla (äitini on lahjakas harrastekuvaaja). Mutta parhaalla ystävälläni ja äitilläni on ymmärrettävästi oma elämä ja omat menot.
Ja kertokaa minulle, ottaako kenenkään kumppani (jos hän ei ole valokuvaaja tai erittäin kiinnostunut valokuvaamisesta) mielellään viikoittain blogikuvia teistä? On eri asia kikatella sängyssä ja ottaa selfieitä yhdessä (tätä nimittäin tapahtuu), kun ottaa tyylikkäitä ja onnistuneita kuvia blogiin. Vaikka oma poikaystäväni on mielestäni maailman ihanin, se ei tee hänestä automaattisesti hovikuvaajaa.
Ja vaikka kuvaaja löytyisi, niin missä vinkit kuvattavana olemiseen?
Kaikki vinkit siis tännepäin! Miten saan tämän yhtälön toimimaan?
Paljastakaa minulle, miten te toimitte?
Vai onko se todella niin, että kaikki hyödyntää ammattivalokuvaajia? Tai onko kaikilla niin laaja verkosto tänä päivänä, että aina löytyy joku, joka mielellään kuvaa?
Yritän selvittää tämän mysteerin (teidän avulla). Siihen asti, muutama, suhteellisen rändom kuva.
Ystäväni otti tämän kuvan. Kuvassa lankutan tuuletusparvekkeella Punavuoressa – kukapa ei treenaisi vatsoja yleisellä parvekkeella?
Lempibomberini. Haluaisin tehdä postauksen, kuinka monipuolinen bombertakki on. Kuvissa syysruska voisi olla taustalla ja minun hiukset hulmuilisivat tuulessa. Nuuksio voisi toimia kuvauspaikkana. Anyone?
Kummipoikani. Maailman ihanin ja suloisin.
Minä metsässä.
Suomenlinna Vallisaaresta katsottuna.
”Pitäiskö laittaa hiukset ponnarille” -kuva (kuvaajana taas se paras ystävä <3)
Näissä on mukava kulkea.