Mitä en halua (täysin) digitalisoida

Samalla, kun haluamme digitalisoida käytäntöjä ja tehdä arjestamme hyvinkin digitaalista, rakastan tietyissä asioissa analogista lähestymistä. Kyllä, päiväni on digitaalinen: herään, luen aamun uutiset kännykälläni, lämmitän puuroni mikrossa ja etsin luonasreseptejä tabletilla. Lenkillä seuraan suoriutumistani sykemittarilla, joka tallentaa kaiken tiedon applikaatioon. Teen tiettyjä ostoksia aina verkossa (koska tarjooma on monipuolisempi) ja juttelen päivittäin ystävieni kanssa mm. Whatsappin välityksellä. Olen mukana nettivalmennuksessa ja kuuntelen äänikirjoja. Ja onhan mobiilin kautta maksaminen kätevää ja en muista milloin olisin täyttänyt paperisen lomakkeen.

Tämä on arkea, aivan normaalia. 

Vastapainona kaikkeen tehokkaaseen ja nopeaan, toivon, ettei ihan kaikkea digitalisoitaisi. Toki asioita kannattaa yhdistää sekä yksinkertaistaa käyttäjille: esimerkiksi kivijalkamyymälässä voi olla kosketusnäyttö, jonka kautta asiakas itse voi tilata varastosta loppuneen syystakin. Voin maksaa ja tilata ruokani Woltin tai Foodoran appin kautta, mutta tapaan ystävällisen lähetin kun saan ruoan kotiovelleni. 

Joten emmehän tee näistä täysin digitaalisia

MUSEOT

Haluan jättää takkini narikkaan ja kävellä hitaasti ensimmäiseen huoneeseen, tilaan tai saliin. Haluan pysähtyä, pohtia, ihailla ja ihmetellä. Haluan mennä vähän liian lähellä sitä yhtä, vaikuttavaa taideteosta. Niin lähelle, että vartija muistuttaa “ettei sitä saa koskea”. Haluan osallistua, tuntea, koskea ja koskettaa. Haluan yllättyä ja pelästyä. Jälkeenpäin haluan mennä kahville ja korvapuustille.

Omat suosikit Helsingissä ovat Designmuseo, Kiasma ja Luonnontieteellinen museo.

HALAUS

Me ihmiset elämme kosketuksesta. Vaikka keskustelemme ja vaihdamme kuulumisia digitaalisesti (ja onhan se kätevää ja hauskaa), mikään ei voita sitä, kun näkee ystävän ja tervehtii halauksella. Toisen tuoksu, naurahdus. Voi että, olen ikävöinyt sinua! Halaus on ystävyyden tietynlainen fyysinen jatke. Halataan jatkossakin, jooko?

JOOGA

Olen kokeillut joogaa kotona virtuaalisen palvelun kautta. Joogamatto olohuoneen matolle, läppäri hyvään kulmaan ja menoksi. Toimii kyllä. Arvostan ja nautin kuitenkin suunnattomasti siitä, että hot bikramin aikana ohjaaja tulee kääntämään lantioni suoraksi. Totta, nyt tunnen asanan eri tavalla. Tai kun en millään veny ja kropassa kiristää: auttava ohjaaja tuo blokin avuksi ja painaa kevyesti kädellä jäykkää kohtaa. Joogasalin kuumuus, hien tuoksu, ympärillä olevat kanssajoogaajat, vesipulloni joka vuotaa siitä juodessa, hiljaisuus. Kyllä kiitos.

KIRJASTOT

Olen kirjastojen vankkumaton puolestapuhuja. Kyllä, tilaan ja ostan kirjoja netistä. Kyllä, varaan kirjaston kirjoja omalta sohvalta käsin. Kuuntelen äänikirjoja (mahtava keksintö!) ja mielestäni kirjaston täytyy olla tänä päivänä myös verkossa. Olen kuitenkin heikkona kirjastoihin. Niihin, jonne voi kävellä sisään ja yhtäkkiä huomata olevansa aivan jossain muualla. Ajan käsite hämärtyy ja suuruudenhulluus iskee: haluan lukea tuon, tuon, tuon ja tuon! En saa samaa tunnetta verkossa. 

Olethan jo käynyt Töölön kirjastossa remontin jälkeen? Iso suositus! Lähempänä omaa kotia on Rikhardinkadun kirjasto – siitä onkin tullut ”vakiokirjastoni”. Eikä ihme. Sieltä lähtiessäni olo on virkeä ja mielessä vähintään 10 uutta ideaa (ja painava kassi täynnä kirjoja).

Ja lopuksi..

Nyt paljastan jotain, mitä ei varmaan kannata sanoa ääneen: välillä on mukava soittaa ravintolaan ja varata pöytä. Varaan kyllä kaiken mahdollisen verkon välityksellä – mm. lennot, hotellit, ravintolat, kampaamon, hammaslääkärille ajan (lista voisi jatkua loputtomiin). Siinä on kuitenkin jotain ihanan inhimillistä, kun voi puhelun aikana aistia minkälainen fiilis ravintolassa on ja ehkä mainita parilla sanalla, jos on toiveita iltaa ajatellen.