Oletko aikainen vai myöhäinen lintu?

 

Olen koko ikäni ollut joko myöhässä tai ensimmäisten joukossa. Keskitietä ei ole ollut olemassa, enkä usko että tulee koskaan olemaan. En muuten ole ”joko tai” -ihminen, enemmänkin monipuolisesti vivahteikas (jokainen saa tulkita itse mitä se tarkoittaa).

Tämä myöhässä versus ajoissa -ajattelu on tarkoittanut elämässäni sitä, että olen välillä ollut tietämättäni muutaman askeleen jäljessä. Välillä taas hyvinkin tietoinen ja kiroillut mielessäni. Toisaalta, olen tietyissä asioissa ollut eturintamalla, innokkaasti (tai vähemmän innostuneena). Olen useasti pohtinut tätä ja toivon (ja uskon), että sielunsiskoja ja -veljiä löytyy ruudun toiselta puolelta. 

Hitaasti, mutta varmasti

Olen myöhässä…

– Juhliin. Ei ole väliä mitkä juhlat ovat kyseessä, omani, työpaikan, parhaan ystäväni tai äitini – olen myöhässä. Eikä ole mitään merkitystä monelta alan valmistautumaan juhliin, tulen kuitenkin myöhässä. Tämä ei missään nimessä tarkoita, etten arvostaisi juhlien järjestäjää tai etten haluaisi osallistua juhliin. Jostain syystä minulla on kirous päällä ja en esimerkiksi löydä illan mekkoa tai vaihtoehtoisesti unohdan katsoa kelloa lenkillä. Joskus olen nukahtanut ja välillä jumittunut Stockan Herkun ruuhkaan. Ja miksi ne sukkahousut menevät aina rikki juuri kun olen menossa ulos ovesta?

– Kampaamon ajanvarauksen kanssa. Miksi mieleeni tulee varata aika vasta sitten, kun harakanpesä kurkistaa peilistä?

– Ryhmäliikuntatuntien varaamisessa sekä perumisessa. Miksi en opi?

– Nukkumaanmenossa. Minulle tulee illalla mieleen tsiljoona asiaa, jotka haluan hoitaa juuri nyt (esim. tämän blogikirjoituksen kirjoittaminen). On päiviä jolloin urheilen myöhään illalla ja iltoja, jolloin katson House of cardia yömyöhään.

– Blogin julkaisussa. Olen aina, ja haluan todella alleviivata tuota aina, nauttinut kirjoittamisesta sekä valokuvaamisesta. Sain ensimmäisen kamerani 5-vuotiaana ja kirjoitin jo omaa ”lehteä” ala-asteella. Mielessäni on ollut vuosien varrella kymmeniä kertoja perustaa blogi, mutta ei. Jossain vaiheessa tein virheen ja ajattelin, että on liian myöhäistä. Tuollainen ajattelu on mielelle pahinta myrkkyä. Ei ole liian myöhäistä, mutta minulla vain kesti pitkään siirtää ajatus tekoihin. Parempi myöhään kun ei koskaan?

– Juhannussuunnitelmissa. Tämä tosiasia toistuu juhannuksesta toiseen. Joka juhannus vannon, että ”seuraavaa juhannusta suunnittelen jo talvella ja vuokrataan isolla porukalla mökki.” Ei ole koskaan vielä toteutunut. Juhannus on yleensä ollut hurmaavan spontaani tai ihanan hätäisesti toteutettu.

 

Aikainen lintu madon nappaa

Olen ajoissa..

– Bussipysäkillä. Joka ikinen kerta. Olen myöhässä juhliin, mutta ajoissa bussille. Naurettava yhdistelmä.

– Kesävaatteiden ostamisessa. Aloitan jo unelmoinnin, suunnittelun ja ostamisen tammikuussa. 

– Asiakastapaamisissa. Minä olen se, joka odottaa asiakkaan aulassa aivan liian ajoissa. Ehdin käydä naistenhuoneessa, käydä läpi tulevan palaverin agendan viisi kertaa, lukea Twitterissä päivän mielenkiintoisimmat twiitit, selailla sähköposteja ja muokata muutaman kuvan.

– Kevättakin käyttämisessä. Himoitsen kevättä ja kesää niin paljon, että jätän ensimmäisten joukossa talvitakin vaatekomeroon. Yleensä tämä johtaa vilustumiseen, mutta se ei minua haittaa – kevättä kohti!

– Uusien ravintoloiden suhteen. Jostain syystä tiedän aina hyvissä ajoin milloin keskustaan avautuu uusi ravintola. Olen luonteeltani toimittajahenkinen ja imen tietoa uusista ilmiöistä ja mm. uusista, mielenkiintoisista ravintoloista. 

– Anteeksipyytämisessä. Pyydän heti anteeksi, jos koen tehneeni väärin tai jos huomaan, että olen loukannut toista. Joskus pyydän anteeksi niin aikaisin, ettei toinen osapuoli ole ehtinyt pahoittaa mieltänsä tai kokea vääryyttä.

 

Mihin voin vaikuttaa?

Sen tiedän kuitenkin, että on inhimillistä olla epätäydellinen ja jopa monimutkainen. En voi vaikuttaa omaan persoonaani, mutta omiin tapoihini kyllä. Olen jo muutaman vuoden aikana kehittänyt itsessäni niitä asioita, jotka ovat olleet tapoihin riippuvaisia. Yhdessä vaihetta elämääni söin epäterveellisesti ja lopetin urheilemisen melkein kokonaan. Ryhdistäydyin ja muutin tapani. Totuin pari vuotta sitten siihen, että minulla oli joka ilta menoja ja suoritin aamusta iltaan. Totuin tähän. Kunnes uskalsin pysähtyä ja olla tekemättä mitään.

Joten voin varmasti vaikuttaa siihen, varaanko esim. kampaajan ajoissa vai ei. Suunnitelmallisuutta minusta nimittäin löytyy. Ja jos olen ajoissa bussipysäkillä, voisin ehkä myös olla ajoissa juhlissa?

Ehkä huomenna menen nukkumaan kymmeneltä.

Seuraavaan kertaan,

Emma