Ilmaisia ämpäreitä ja avaruus

Sunnuntai

Sunnuntaina me käytiin kirjastossa pitkästä aikaa, mulla oli yksi kirja palautettavana ja halusin muutenkin käydä lainaamassa avaruuteen liittyviä kirjoja. Katselin koko edellisen päivän videoita avaruudesta, ja innostuin siitä sitten aivan sata nolla, joten olihan sitä pakko käydä noutamassa muutamat teemaan sopivat kirjat. Reissu oli muuten ihan mukava, mutta kirjastolta tulessa alkoi satamaan, ja sitähän tahtoi sitten tahtomattaan hieman kastua, muttei se lopulta sen koommin edes haitannut. Mukavaa kun ilma viilenee aina sateen tultua. Kotiin tultiin lähikaupan kautta, josta lähti jätskit mukaan. Oltiin varmaan aika koominen näky autoilijoille, kun käveltiin litimärkinä sateessa jäätelöitä mussuttaen.

Musta on ihan tosissaan kiva, kun sataa. Ihana kun se ropisee peltikattoja vasten ja nurmikko muuttuu vaan vihreemmäksi. En oo koskaan kauheemmin edes tykännyt auringosta ja kesästä, musta syksy ja sade on ihan parasta bestiä, tietenkin heti talven jälkeen. Talvi on kaikista vuodenajoista vaan parhain, rakastan lunta ja joulua, ja pimeyttä. Se on niin ihana kun vaan on niin pimeetä ja kylmä, voi käpertyä sisälle ja rauhassa loikoilla ilman stressiä siitä, et pitäis käydä ulkona tai olla mitenkään aktiivinen. Jotenkin kaikki ihmiset aina kevään ja kesän tullessa innostuu lähteä ulos ja näkemään muita, itse en niinkään pidä. Siitä tulee vaan itsellekkin sellainen stressi ja paine, et pitäis olla jossain ulkona viettämässä muiden kanssa aikaa, vaikka viihtyisikin vain itsekseen.

Tiistai

Tiistaina oli taas autokoulua, varmaan joka kerta ollaan mainittu se, et nyt on vika ja nyt on vika. No, tulevaisuuden minä voin paljastaa sen verran, että tää ajotunti oli toisiksi viimeinen. Eli tiistaina lähdettiin siis taas kaupunkiin päin huristelemaan kovaa vauhtia. Maanantain ja tiistain välisen yön olin nukkunut aika huonosti, stressasi ihan himona tuo ajotunti, koska tiesin lopun lähenevän ja näiden tuntien merkkaavan suhteellisen paljon. Päivä oli kyytien puolelta aivan järkyttävää sekoilua, mutta perille päästiin ja ajoissa. Itse ajotunti meni aivan loistavasti, kuulostaa sarkastiselta, muttei ole. Meillä oli vähän kuin sellainen harjoitus inssi, eli mun opettaja kertoi vain minne mennä ja mistä kääntyä, kaikki havainnointi, suunnistus ja käsittely piti täysin itse hoitaa. Se meni hyvin, yhden yksisuuntaisen kanssa tapahtui ryhmittymisvirhe, jonka takia meillä on vielä se yksi ajotunti juuri ennen inssiä missä kerrataan yksisuuntaiset. Sain kehuja, ja sieltä lähdettiin hyvillä mielillä etiäpäin hyppien porukoiden autolle.

Käytiin matkalla grillillä syömässä, otin ihan vaan ranskalaiset, eli ranut. Oli hyvät eväät, ja siitä jatkui sitten monien mutkien kautta matka kotia kohti. Viimeisimmän kilometrin jouduin itsekseen kävellä, nuo ylijääneet ranut laukussa heiluen. Lähikaupan kautta sitä saavuttiinkin sitten kotiin useita tunteja myöhemmin.

Keskiviikko

Well well, keskiviikko aamuna herättiin tilanteesta, jossa olin nukkua turauttanut kevyet 12 tuntia. Edellisen päivän uupumus oli selkeästi kovaa luokkaa, joten teki terää turautella noinkin pitkään. Innostuksissani olin luvannut sisarille heti aamusta, että tänäänhän mennään muuten geokätköilemään. Siinä syötiin hitusen, saatiin niin sanotusti murua rinnan alle, kasattiin kamat kasaan ja lähdettiin pihalle mars. Ensimmäinen kätkö oli kauniisti sanottuna aika… ei niin mukavaa sorttia, ja meni aivan pipariksi ja tuusan nuuskaksi koko helahoito. Noh, ei muuta kun seuraavalle kätkölle, joka löytyikin pienen kävelymatkan päästä. Oli helppo ja mukava, itseasissa aika hauska jos totta puhutaan. Reissusta jäi hyvä mieli, vaikkei mitään ammattilaisia ollakaan, ja vaikkei siellä montaakaan tuntia oltu. Loppu päivästä katselin vielä viimeisen autokoulun RTK-kurssin videon, eli kaikki pakollinen teoria tuli suoritettua vihdoin ja viimein.

Torstai

Torstaina heräsin tokkuraisena päivään. Oli kiire lähteä jonottamaan ilmaisia ämpäreitä, kuinka kaunista ja suomalaista. Noh, ilmainen ämpäri saatiin, ja siitä tuli tälläiselle pikku innostujalle aivan mahtipontisen hurmaavan hyvä mieli. Elämäni ensimmäinen ilmainen ämpäri, siitä tuli välittömästi suurin aarteeni. Muuta mainitsemisen arvoista en edes tähän hätään keksi, loppupäivän halailin vain ämpäriäni

-Tesu