Päivittelyä mun elämästä, jossa on kaikki taas aivan mullinmallin

Hubs katosin xd

Siitähän on tovi jo vierähtäny, kun oon viimeks mitään kirjotellut yhtään minnekkään. Lueskelin tota viimeisintä postausta ja mun elämäntilanne on täysin eri tällä hetkellä, kuin noin kuukautta takaperin. Rehellisesti en muista tuliko mainittua missään välissä, mutta tosijaan mulla on auto nykyisin. Enhän mä sitä itse olis mitenkään voinut kustantaa, iskä makso ja osti sen mun nimiin. Se on sellanen 2000-luvun aivan ihana punanen auto, merkkiä tai mallia en kerro, kun kuitenkin joku tunnistaa pian… No, se ei ollut edes se ainoa muutos tässä elämässä. Mä olen virallisesti muuttanut kotoa, ja mulla on nykyisin oma asunto kaupungissa. Multa löytyy kämppis, joka on sopivasti omat opintonsa aloittanut pikkusisko. Tätä kun kirjottelen, niin ollaan melkein viikko oltu jo keskenään täällä, ja hyvin on pärjäilty. Tokihan tää nyt on vähän rankkaa, kun pitää senkin perään vähän katsella tässä, mut me pärjätään. Ajokortista sen verran, et mulla ei edelleenkään ole sitä korttia… Kaks inssiä on takana, mut mä vaan en pääse niitä läpi. Syitä en jaksa kertoilla, ja omalla tavallani koen ettei se kenellekään täällä kuulu, harmittaa kyllä vähän. Mulla on kolmas yritys tässä tulossa ihan viikon sisään, ja rukoillaan, et sieltä se kortti napsahtaisi. Mä alottelin tässä keskiviikkona mun kolmatta amis vuotta, ja tämän hetkisen suunnitelmien pohjalta valmistuisin jossakin joulun tienoilla, todennäkösesti ennen sitä. Meidän ryhmäohjaajakin vaihtui tässä, ja en oikeen tiiä mitä ajatella siitä. Mun ensivaikutelma oli tosi kökkö hänestä, mut toistaseks mulla ei oo kyllä ollut syytä ajatella niin. On vaan vähän vaikee muuttaa omaa suhtautumistaan, kun kavereiden kanssa ollaan jo päätetty että hän on kamala.

…

Mä halusin ulostaa tälläisen tilannepäivityksen tähän väliin, ennen kun alan jatkamaan tätä touhua taas. Tuntuis hyvin typerältä jättää näinkin isot elämänmuutokset sanomatta, mut en oikeen keksinyt et miten ne sais fiksusti muulla tavalla ulos. Ihan rehellisesti ajattelin, etten enää koskaan palais tän blogin pariin, mut jostain syystä koin paloa palata ja rustailla mun ajatuksia ja elämää ylös. Pidän siitä ajatuksesta, et ne jotka tätä lukee, ei oikeesti tunne mua laisinkaan. Et voin kertoa asioita itestäni täysin ventovieraille, lähes täysin anonyymisti. Vaikkei mun oma elämä ole mitään maailman mielenkiintoisinta, niin silti koen et tää voi olla joillekkin jonkilaista vertaistukee. Ite pelkään kaikkee uutta aivan simona, ja muistan ite aina nuorempana kaipailleeni jotain tubettajaa tms. joka ois samassa elämäntilanteessa, kun itse olin aina kulloinkin. Mun oli tosi vaikeeta löytää mitään sellasta kontenttia, joka jollain tavalla vois antaa mulle lisätietoo tulevasta. Muistan tosi selkeesti sen, kun mulla alko amis. Lukiosta oli tosi paljon kaikkee, mut sellasta rehellistä amis juntti tavaraa oli ainakin vuos pari takaperin, aivan tosi vähän. Mä oisin kaivannut kuulla, millasta se amis arki oikeesti on, ja mitä odottaa, et mitä se todellisuus on. En mä ajatellut et mentäis ryhmänohjaajan kans jollekkin työmaalle, kun en mä tiennyt miten se kaikki toimii. Mä en todellakaan tiennyt edes sitä, et on työssäoppimisia, et pitää oikeesti mennä työpaikoille kyselee töitä. Tai sit mun yläasteen opo oli jokseenkin… ei niin pätevä… No niin tai näin, mä kaipasin aina jonkinlaisia kokemuksia siitä, millasta muiden samassa elämäntilanteissa olevien arki on. Siinä on ehkä se pohjin syy tälle, miks tätä koko helahoitoa pidän satunnaisesti pystyssä, toivon et tästä vois olla jollekkin jotain hyötyä.

-Tesu