how i could missed

Ohops, mites tää blogipalstamikäikinäonkaan näin musiikkin painottuukin. Ehkä, koska se on mun elämä ?

Siis, mä olen ihmetellyt jälkijunassa, että kuka ihme on Lykke Li. Kuulin I Follow Riversin. *kriiiiiks* mun korville ei sopinut. En tykännyt ollenkaan. Ajattelin, että miten tämä pysyy edes pinnalla. Miksi ihmiset pitävät tästä. Ja en vaivautunut kuuntelemaan enempää biisejä.

Nyt kuitenkin luin monennenko tuhannennen levyarvion. Ensimmäinen huomio: VIISI tähteä levylle. Toinen: surullista indie-poppia. Kolmas: sanoissa sanotaan Sadness is my boyfriend. BANG. Osu ja uppos. Sitten putkahteli kysymyksiä. Miten mä en voi pitää tästä ? Tällaista, erilaista, surullista, hidasta, ihanaa mä haluan kuunnella ! Ja ne sanat, herranjumala. Yksi miinus on, että nykyään kaikki kuuntelee tätä. Yritän niin kovasti vain periaatteesta välttää kaikkea massamusiikkia.

Mutta niin, ei muuta kuin Youtubeen nopeasti, selaamaan pari biisiä. Ei ensimmäiset (varmaankin ne kuunnelluimmat) uponneet, mutta jaksoin jatkaa etsimistä. Mulle iski jo hieman paniikki. Tästä mun on aivan pakko pitää !

Sitten kaivelin joitain levyn epätunnetuimpia kappaleita. YKSI oli Tubessa kommentoinut ”this is my favourite”. Ja se osui suoraan rintaan. Lisää, lisää, lisää. Kymmenen nuolen iskua sydämessä.

Selasin vielä takaisin levyarvioon. Siellä oli lueteltu biisejä, jotka kannattaa kuunnella. Ja yksi, jonka voisi jättää välistä. Mähän tietysti kuuntelin sen, joka oli kuulemma huono. (Asuuko sisälläni pieni musiikkikapinallinen ?) Ja se OLI hyvä. Mä kirjotin niitä käsi verellä paperille, kun mun oma ihana ainatoimiva latauspaikkani ei toiminutkaan. Huoh. Nyt vain odotan, milloin pääsen lataamaan näitä iPodille.

http://www.youtube.com/watch?v=o8QZv34dmks 

Tässä vain yksi niistä monista muista, mutta tämä taisi olla se, joka ensimmäisenä kiinnitti mun huomion. Ah, mä olen löytänyt nyt lyhyessä ajassa niin paljon musaa, etten kestä. Rakastuneissa tunnelmissa huomenna kouluun.

Muita tuoreita Lykke Li- faneja ?