En ajattele seksiä – mikä on vialla??
Liekö syksyn kiireet vai mikä, mutta en ole juurikaan ajatellut seksiä yli viikkoon. Aika on vaan hurahtanut. Välillä tämäkin on ihan hyvä. Niinkuin viimeksi kirjoitin, nyt on arkea. Ihan hyvää arkea. Lasten syksy on pyörähtänyt käyntiin, työpaikan kiireet rullaa omalla painollaan, tutusti, kesästä tuntuu olevan iäisyys aikaa. Valmistautuuko pää ja kroppa johonkin talvihorrokseen…?? En tiedä. Ihmeen seesteinen ja arkisen tyytyväinen olo.
Luin Karoliina Sallisen todella hyvän blogikirjoituksen äidin sinkkuudesta ja suhteista ja kaikkeen siihen liittyvästä Kolmistaan-blogista. Karoliina kirjoittaa mm. siitä, miten sinkkuäidin treffailua ei katsota kovin hyvällä. Kuitenkin ydinperheen parisuhteen asioista on varsin hyväksyttävää puhua. Mä allekirjoitan blogin huomiot täysin. Omakohtaisesti on kokemusta. Vaikka en ole mitään ikäviä kommentteja saanut tai huono kohtelua treffailuideni takia, niin on mulla kuitenkin hyvin vahvasti sellainen tunne, että mun kokemat suhteet tai vaikkapa seksi, ei ole sellaista, mistä on kovin suotavaa puhua ääneen. Tai jos siitä puhuu, siihen tulee juuri sellainen omituinen ”villi” sävy. Riippumatta siitä, on sisältö lainkaan villi. Ihan jo se, että tapaan ihmisiä, miehiä, siis että käyn treffeillä, on jotenkin ”villiä”. Ei hyvällä lailla. Ei sitä kukaan ääneen sano. Tai no, on osa kyllä sanonutkin.. Mutta enimmäkseen sitä ei kukaan sano ääneen, mutta kyllä sitä vähän villinä pidetään.
Vahvasti on tullut sellainen kuva, että kun lapset ovat isällään, niin yleisesti ottaen ei ole suotavaa, että minä käyn treffeillä. Että ikäänkuin se olisi jotenkin pois lapsilta. Ja että siinä on jotain erityisen villiä ja vähän tuhmaa, koska ”normaalit” ydinperhe-äidit eivät voi sitä tehdä. En varmaan nyt osaa sanoa tätä siten, miten se mun päässä on, mutta sinkkuäidillä on hyvin vähän liikkumavapautta ilman, että sosiaalisten normien rajat tulisivat melko nopeasti vastaan. Vaikka sinkkuäitiys ei ole nykyään enää mikään kummallisuus eikä siitä saa sosiaalisen häpeän leimaa, niin jotain tabuja siihen edelleen liittyy, mitä ei liitetä ydinperheessä elävään äitiin. Jos ydinperheen äiti harrastaa villiä seksiä puolisonsa kanssa ja käy ulkona ystävien kanssa ja kertoo siitä julksesti, sitä pidetään siistinä ja hienona juttuna, että äiti ottaa omaa aikaa ja ylläpitää parisuhdetta jne. Jos sinkkuäiti harrastaa treffikumppanin kanssa villiä seksiä ja käy ulkona ystävien kanssa ja vielä kertoo siitä julkisesti, sitä pidetään vähän kevytkenkäisenä ja hieman edesvastuuttomana. Tai ainakaan ei niin hienona. Vaikka yhtälailla siinä on kyse siitä, että äiti ottaa omaa aikaa ja pitää yllä seksuaaliterveyttään ja yleistä hyvinvointiaan.
Tai sitten mun elinpiiri vaan on niin kapea, että muut eivät koe törmäävänsä vastaaviin raja-aitoihin sinkkuäitinä. Ehkä tämä kertookin siitä, mitä ajattelen itse itsestäni. Tai nimenomaan minun lähipiirini ajatuksista. Tai molemmista. Oli miten oli, nämä ovat osittain syyt tähän blogiin. Täällä on asioita, joista en voi ääneen jutella kenenkään kanssa.
Vaikka olenkin sinkku ja vaikka olenkin äiti, niin minäkin haluan seksiä. Yh- tai osa-aika-yh-äitien vertaistukiryhmissä en ole törmännyt keskusteluun, että muutkin äidit haluavat seksiä. Miten muut äidit hoitavat seksinkaipuutaan? Eivätkö kaipaa seksiä? Vai tekevätkö samaa kuin minä, mutta eivät vain puhu siitä, niinkuin en minäkään? Ja mistä se kertoo, että siitä ei julkisesti puhuta? Tietenkin sinkkuäideillä on paljon haasteita selätettävänään eikä seksi nyt ole se vakavin asia. Mutta kyllä sekin kuuluu elämään, myös sinkkuäidin elämään. Tai ainakin pitäisi kuulua.
Mistä tämä mun sosiologinen paatos oikein kumpuaa… No, seksiin puutteesta tietenkin! *huutonaurua* Damn it.
