I just had sex

Hih. Tuossahan se tulikin jo otsikossa. Eihän tää nyt mihinkään vielä riitä, mutta hyvä alku ainakin. Pystyn olemaan ilman seksiä, helpostikin. Tulihan se todistettua avioliitossa, jossa tauot voitiin laskea lähes vuosissa. Mutta siihen en kerta kaikkiaan suostu palaamaan. Ja juuri noista avioliiton vuosista johtuen mulla on edelleen semmoinen pelko, että en ehdi harrastaa riittävästi seksiä ennen kuolemaa. Vaikka se kuulostaa vähän vitsailulta, mitä se osittain onkin, niin kyllä se on ihan oikea pelko myös. Kun niin moni kamppailee haluttomuuden kanssa, niin tuntuu jotenkin kerta kaikkisen väärältä, että nyt kun en yhtään siitä kärsi itse, niin on synti ja vääryys olla harrastamatta seksiä! Rima vaan on noussut tässä viime aikoina enkä halua satunnaista seksiä. Kelpaa, ehkä, paremman puutteessa, mutta ei missään tapauksessa ole riittävä.

Eilinen oli just sopiva tähän saumaan. Ei satunnaista siinä mielessä, että seksikumppani olisi ollut joku random. Oon jutellu Episodimiehen kanssa paljon ja ollaan nähtykin pari kertaa. Luulen, että meistä alkaa tulla hyvät ystävät, mikä on tosi hienoa. Saan niin paljon innostavista keskusteluista, hauskuudesta, jonkinlaisesta vertaistuesta. Nähtiin eilen mun luona ja juteltiin taas kaikkea. Oli tosi kivaa, rentoa, mutkatonta, iisiä. Niinkuin nyt ystävien kanssa useimmiten on. Ja kuinka ollakaan, yksi asia johti toiseen ja hiphei, harrastettiin seksiä! Seksi on vaan niiiiin kivaa. Mulle se on semmoista aikuisten leikkiä. Joku joskus käytti tuota termiä ja siltä se nyt mulle tuntuu. En ota sitä vakavasti, mutta se on erittäin tärkeää. Tietenkin se syvempi yhteys jää ystävien välisessä seksissä kokematta, mutta se ei haittaa. Niin sen kuuluukin olla ja silloin se pystyy kepeänä ja kivana. Tilaus on edelleen sielunkumppanille ja törkeen hyvälle syvälliselle seksille, mutta in the meanwhile otan kaiken ilon irti tällaisesta tilanteesta.

Tämä on sinkkuelämän ehdottomasti hyviä puolia: yllätykset. Että yllättäen viaton tapaaminen johtaakin seksiin. Siis mahtavaa! Ja myöskin jotenkin hassua ja kivalla tavalla on yllättävää, että Episodimiehen kanssa on tuommoinen joku jännite olemassa. En tiedä, onko sitä enää enkä vaivaa sillä päätäni, koska meidän välinen suhde ei perustu siihen. Jos on, niin hienoa, jos ei, niin sitten ei. Luulen, että se kumpuaa keskusteluista ja siitä, että tulee tunnelma, että toinen pysyy mukana jutuissa ja vitsailuissa ja se vie juttua eteenpäin helposti ja itsestään – ja siitä saa valtavasti energiaa. Sama toteutuu mulla ystävättärien kanssa usein, mutta koska en tunne vetoa naisiin, niin se ei muutu seksuaalisviritteiseksi jännitteeksi. Ehkä se, että toinen onkin mies, niin sama juttelun flow saa aikaan vetovoimaa toista kohtaan. Näin mä oon tän itselleni analysoinut.

Oli miten oli: