Jonkinlainen välitsekki – end of an era, even?

Oli jotenkin vapauttava fiilis, kun tajusin ja tunnustin itselleni tunteeni Suhdemiestä kohtaan. Niin mukava ihminen ja ihana mies kuin hän onkin, niin ei, en tunne ihastusta. Kiintymystä, tietenkin, onhan hän hyvä ystävä. Niin ja se seksi on aina ollut huikeaa, joten eihän siitä voi olla tykkäämättä. Mutta ei hätää eikä paniikkia, en ole häneen ihastunut, mikä olisi siis mutkistanut mun elämää, koska hän elää hyvin erilaista vaihetta elämässä nyt. Siihen ei parisuhteella ole sijaa. Näissä tunnelmissa sovimme yhteisestä hengailusta viikonloppuna. Tai ”nämä tunnelmat” pidin visusti omana tietonani, mutta uskaltauduin tapaamaan Suhdemiehen, kun ei tarvitse juosta karkuun ihastuksen tunteita, kun niitä ei ole.

Musta oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa ja omituista kyllä, ei tehnyt seksiä mieli. Varmaan olisin ollut vieteltävissä, kuten ehkä koko sinkkuajan kroonisesti, mutta tilanne ei akuutisti ollut päällä. Katselin oikein sillä silmällä Suhdemiestä, että millaista olisi, jos se olisi mun mies. En oikein onnistunut siinä. Se vaan ei oo mun mies. Eikä sellaiseksi tule. Helpottava ja vapauttava tunne. Ei tarvitse yrittää tuntea jotain, mitä ei tunne. Ei myöskään tarvitse pelätä jotain, mitä tuntee. Hyvä ja aidosti hyvä fiilis. Meillä oli tosi kivaa. Löysäiltiin yhdessä. Juteltiin, naurettiin. Tuijotettiin telkkaria kainalokkain. Halattiin, ei pussailtu.

Mä oon nyt selvästi ohittanut sen järjettömän seksinnälkä-vaiheen, joka mulla oli päällä välittömästi eron jälkeen. Ja joka on muuttunut siitä ”haluan haalia kokemuksia vailla mitään velvollisuuksia” tunnelmista siihen, että pelkkä seksi ei riitä. Pitää olla tunteita. En jaksa treffailua treffailun vuoksi. Ei ole aikaakaan siihen. Suhdemies on ollut mulle todella tärkeä henkilö tässä kohdassa matkaa. On ollut tunteita ja sitten on ollut vähän rauhallisempaa sillä saralla. Älytön kemia kuitenkin kokoajan. Ja mahtavaa seksiä, ajan kanssa paranevaa, kun toista on oppinut tuntemaan. Ja sitä huumoria, mikä mulle on nykyään niin tärkeää. Seksin kanssa ja ilman.

Mutta mutta. Mitäs nyt sitten? On testattu deittailua, satunnaista seksiä, vaihtuvia kumppaneita, fwb-suhdetta, erilaisia ihastumisia puolin ja toisin, pidetty omasta vapaudesta kiinni, kehenkään tai mihinkään sitoutumatta. Edelleenkään en kaipaa pitää velvollisuuksia ja sitoutumisia sinänsä, niitä riittää töissä ja lapsissa yms ihan tarpeeksi muutenkin. Mutta nyt olisi kiva tutustua johonkin, jonka kanssa voisi edes ajatella, että oliskin jotain enemmän. Ei tarttis sitä etukäteen tietää eikä mitään stressiä ottaa, mutta edes periaatteessa mahdollisuus muuhunkin kuin yksiin tai kaksiin treffeihin. Enkä halua toista Suhdemiehen kaltaista ”suhdetta”. Suhdemies toivottavasti jää mulle ystäväksi ja toivottavasti saan vielä seksiäkin, mikäli tässä muuten on edessä pitkä kuiva kausi, mutta seksin takia en ole enää kiinnostunut treffailuun. Tai siis olen tietenkin!! Mutta pelkän seksin takia en. (hups, mikä ajatusvirhe..)

Vaikka nyt jotenkin kuulostaa kuin olisin kirjoittamassa jotain päätöslukua Suhdemiehen ja mun välille, niin ei siitä ole kyse. Putsasin vaan pöydän omassa mielessäni, kun kävin sen ajatusprosessin läpi, että olen ihastunut Suhdemieheen enkä sitten olekaan. Pääsin jonkinlaiseen ymmärrykseen jopa, miksi en ole Suhdemieheen ihastunut ja miksi en nyt sitten havittelekaan hänen kanssaan parisuhdetta. Mutta niin paljon hyvää meidän välillä on, että nyt ainakin tiedän tulevaisuutta varten, miten mielettömän mahtavaa ja ihanaa seksi voi olla – ja hauskaa. Hankalaan seksiin tai kemian puutteeseen en enää lähde. Ja miten älyttömän hauskaa jonkun ihmisen, siis miehen tässä tapauksessa, kanssa voi olla. Että ihan samoin kuin läheisten ystävien, naispuolisten siis, myös miehen kanssa voi nauraa vatsa kippurassa ja poskipäät kipeänä. Mikä on mulle uusi juttu myös. Joko en oo sitä osannut tai tapaamani miehet eivät vaan ole olleet kovin hauskoja.

Ja vielä sekin tähän pöydän putsaus -kohtaan, että sinkkuna on hyvä olla. En loppuelämääni mielelläni ole, mikäli se musta riippuu, mutta kuitenkin tosi kivaa, niin kivaa, että en myy tätä kallisarvoista aikaa mihin tahansa suhteeseen tai kenelle tahansa. Silti alkaa olla enemmän hajua siitä, millaiseen suhteeseen voisin myymistä harkita. Asia, josta ei aiemmin ole ollut mitään tietoa ja minkä takia olen nyt sinkkuna pelännyt, että hairahdan jonkun kanssa suhteeseen aivan vääristä syistä, ja siksi pitänyt vapaudestani tiukasti, jopa neuroottisen mustasukkaisesti, kiinni. Nyt uskallan ottaa vähän rennommin. Jos joku tulee ja vie jalat alta, niin antaa viedä!

Saa nähdä, perunko ahdistuksissani nämä sanat yön yli nukuttuani.. *huutonaurua* Nyt olo on zen.