Mielessä seksi

Seksi. Seksuaalisuus. Himo. Halu. Kosketus. Nämä pyörivät päässä kuin pahaisella teinillä. Seksiä ja kiihkeitä tunnelmia on ollut eron jälkeen enemmän kuin avioliiton loppuvaiheessa yhteensä. Seksielämän voisi melkein sanoa olevan tyydyttävää tällä hetkellä. Mutta vain melkein. Sitä on liian harvoin. Useammin kuitenkin kuin avioliitossa. Heti eron jälkeen olin niin innostunut itse seksistä, että en paljon tapailusta välittänyt, saati parisuhteesta tai seurustelusta. Muutamia useamman tapaamisen juttujakin oli, mutta kaikki oli hyvin seksipainotteista. Olin kuin vasikka kevätlaitumilla! En voinut uskoa, että ensinnäkin tässä iässä voi löytää niin paljon hyvää seuraa ja vielä niin helposti! Ja että seksisuhteet ja yhden illan jutut ovat niin kivoja ja helppoja! Minä vanha siveyden sipuli en olisi ikinä uskonut, että voin saada niin paljon iloa tästä treffailun mahtavasta maailmasta! Muutaman fwb-suhteenkin ehdin kokea, jotka nekin olivat aivan huippuja. Molemmissa seksi oli villiä, mieletöntä, ja monen elokuvan seksikohtaukset kalpenevat sille, mitä koin. Välillä ihmettelen edelleen, että voiko seksi olla näin helppoa, mutkatonta ja iloista? Aiemmin suhde seksiin on ollut niin vaikea, monimutkainen, vakava ja kaikin puolin hankala. Eikä varsinkaan iloinen.

Tämä vauhtivaihe meni sitten aikanaan ohi enkä enää ole kiinnostunut yhden illan jutuista, satunnaisesta seksistä tai muutenkaan seikkailuista aiheen tiimoilta. En varsinaisesti kaipaa parisuhdetta tai mitään ”vakavaa”. Vähän kylmää ajatuskin, että etsisin jotain ”vakavaa” – ihan kuin tässä elämässä ”vakavia” asioista tai ihmisiä pitäisi erikseen etsiä! Kuitenkin kaipaan seksiä ihan yhtä lailla kuin aiemminkin, mutta kaipaan siihen enemmän syvyyttä. Yhteyttä toiseen ihmiseen. Että olisi seksiä juuri tietyn ihmisen kanssa. Että voisi tutustua, mistä toinen pitää, ja toinen tutustuisi, mistä minä pidän. En parisuhdeasiassa osaa vielä katsoa tämän pidemmälle, että olisi enemmänkin jotain yhteistä kuin seksi. Toki sekin olisi mukavaa, varmaankin. Mutta ensisijaisesti mielessä on hellyys, kosketus, lähelläolo – ja tietenkin se seksi. Ei platoninen kainalossa nyhjöttäminen.

En ole ratkaissut, miten tämän kaipuun ja seksinnälän kanssa elän. Itsetyydytys, lelut sun muut eivät tuo tähän helpotusta. En kaipaa orgasmia. Sehän on helposti saavutettavissa. Kaipaan sitä kokonaisvaltaista toisen läsnäoloa, kosketusta, suutelemista, ihoa.

Suhteet Oma elämä Rakkaus Seksi

Haparoivaa alkua

Blogikuva1.jpg

 

Tästä se lähti liikkeelle. Eronnut keski-ikäinen nainen löytää itsensä ja haluaa pois kulisseista keskelle oman elämänsä näyttämöä. Niin tavallista ja kliseistä. Mutta tässä omassa elämässäni keskeistä ja oikeastaan elintärkeää.

Olen aloittanut aiemminkin kirjoittamaan blogia, mutta aina se on jäänyt kesken. Kiireet tai mitkä lie tulleet esteeksi. Viimeksi kirjoitin keskeltä eroprosessia. Aloitin käsittelemään eron herättämiä tunteita ja ajattelin sen selkiyttävän ajatuksia ja jäsentävän sisäistä maailmaa. Tai jotain sellaista. En jaksanut kovin pitkään eikä siitä ollut oikeastaan mitään iloa minulle.

Sitten aloin kirjoittaa (tavallista) päiväkirjaa, mutta siitä tulikin mies-päiväkirja. Kyllä – mies-päiväkirja! Päiväkirjasta oli tarkoitus niinikään tulla apuväline elämän käsittelylle eron keskellä ja erityisesti sen jälkeen. Osa-aikaisen yh-äidin vuodatusta, yksinäisyyttä ja uuden elämän kokoamista raunioista. Mutta ei siitä sellainen tullut. Siitä tuli nimenomaan mies-päiväkirja: riemukas raportti juuri eronneen keski-ikäisen naisen aktiivisesta, sanoisin jopa villistä, sinkkukaudesta. Tai sinkkuuden opettelusta. Treffailusta. Kanssakäymisestä vastakkaisen sukupuolen kanssa. En ollut yksinäinen tai hukassa eron jälkeen. Olin täynnä riemua kaikista mahdollisuuksista, mitä on edessä. Isoimmat haasteet tietenkin liittyivät ja liittyvät edelleen lapsiin ja äitiyteen. Vanhemmuuteen eron jälkeen. Ihmisenä kasvamiseen ja keski-ikään. Niistä en kuitenkaan halunnut kirjoittaa, koska en kokenut tarvetta. Ne ovat kokoajan läsnä enkä saa niihin kirjoitettuna mitään otetta. Ne ovat liian suuria aiheita.

Sen sijaan koin ja koen edelleen jatkuvaa tarvetta miettiä ja pohtia ja kuvata ja kirjoittaa tutustumista mieheen. Omaan seksuaalisuuteeni. Seksin kaipuuseen. Omiin mieltymyksiin. Vapautumiseen. Mielettömän kiinnostavaan aiheeseen, joka niin pitkään oli jäähyllä avioliitossani. Niin kauan ja niin totaalisesti, että oikeasti jo kuvittelin sen häipyneen jäähypenkiltä ikuisiksi ajoiksi jonnekin muualle. Jonnekin, missä se saa edes joskus poistua toviksi jäähyltä, kentälle olemaan osa kokonaisuutta, ottamaan oma tila haltuun, leikkiä ja pelata muiden kanssa. Olla siellä, missä alunperin sen on tarkoituskin olla.

Eron jälkeen kävi ilmi, että siellä se oli jäähyllä edelleen. Ei ollut lähtenyt lätkimään. Se jätti jäähypenkin ja juoksi kentälle vaatien kovaäänisesti huomiota. Eikä suostu enää takaisin jäähylle. Välillä yritän tunkea sitä uudelleen pois kentältä, mutta se ei suostu poistumaan. Ei millään. Mahtavaa, sanon minä, mutta äärettömän hankalaa sovittaa sitä sinkun arkeen, jonka täyttää työ ja pienet lapset.

Näistä lähti sitten idea tähän En suostu jäähylly -blogiin. En tosiaan suostu, vaan aion elää täysillä. Kaikillä elämän osa-alueilla – myös seksin. Vaikka olen eronnut, vaikka en ole nyt parisuhteessa, vaikka minulla on pienet lapset ja vaikka ja mitä. Tässä pyörittelen seksiä ja siihen liittyviä teemoja, koska niistä en pysty ihan näin suodattamatta puhumaan kenenkään kanssa. Vuodatan ne tänne.

 

 

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Seksi