Nyt runosuoni pulppuaa ja tekee mieli jatkaa tota eilistä kirjoitusta. Tällä kertaa siitä toisenlaisesta seksistä.

Olen kirjoitellut yhden miehen kanssa kirjeitä jo jonkin aikaa. Juttu lähti ihan tavallisesta viestittelystä, mutta juttua alkoi tulla niin paljon, että siirryimme sähköpostikirjeenvaihtoon. Asiaa tuntui olevan paljon ja kirjeiden pituus vaan paisui ja paisui. Viimeisin häneltä saamani kirje oli 9 sivua pitkä wordiin siirrettynä. Oli tosi virkistävää ja innostavaa kirjoittaa ja pohdiskella monenlaisia elämän asioita. Mies vaikutti selvästi hyvin älykkäältä ja kirjallinen ilmaisu oli hänelle vaivatonta. Ainakin kirjeistä tuli sellainen vaikutelma. Oli helppo kirjoittaa mistä vaan. Työstä, lapsista, erosta, suhteista, elämästä, lapsuudesta, tulevaisuudesta. Mistä tahansa. Mua kiinnosti hänen erikoinen parisuhde-statuksensa – mun mielestä erikoinen. Hän on naimisissa, mutta heillä on avoin suhde. Tällainen suhde on ollut jo vuosia ja molemmat toteuttavat sitä ilmeisesti kutakuinkin samassa määrin. En ihan täysin sitä ymmärrä enkä äkkiseltään ajateltuna itse haluaisi sellaista suhdetta, mutta en ole myöskään niin mustavalkoinen tai ehdoton kuin joskus aiemmin. Ehkä sellainen voi toimia, vaikka mua epäilyttääkin.

Mulle oli alusta asti selvää, että haluan tavata. Mies oli niin kiinnostava, koska verbaalisesti kyvykkäät miehet on mun juttu, ja tämä oli selvästi hyvin taitava. Olisin voinut ehdottaa tapaamista itsekin, mutta maltoin mieleni ja nautin kirjeenvaihdosta. Mies on mun päässä saanut nimityksen Älykkömies, joten livautan sen tänne blogitekstiinkin. Älykkömies sitten ehdotti tapaamista ja suostuin tottakai. Tapasimme muutaman päivän päästä kahvilassa. Tai itseasiassa mies tuli mua kävelytietä pitkin vastaan ja tunnistin hänet jo kaukaa. Iiks. Pidempi kuin olin olettanut. Veikeän näköinen. Tuikkivan hymyilevät silmät. Parransänki. Mun heikkous.. Silmälasit. Man bag. Erittäin hyvä man bag. Olemus sopi Älykkömiehelle täydellisesti. Juteltiin heti alusta lähtien luontevasti. Puheliaita molemmat. Kahvila meni kiinni ja lähdimme kävelemään rantakatua pitkin. Mä olisin mielelläni jo pussaillu tässä vaiheessa enkä ollu varma, onko miehellä suunnitelma pussailun suhteen vai kerääkö vain rohkeutta. Käveltiin rantakatua käsi kädessä ja istuttiin puistonpenkille. Mies otti mut kainaloon ja lämmitti hetken. Tuuli oli aika kylmä ja mulla oli liian vähän päällä. Ei harmittanut. Sitten mies nosti mun jalat sen syliin ja silitti niitä hetken. Ja sitten suuteli suulle. Oli ihan super-romanttista! Mulle tommoset hetket on kamalan vaikeita, kun en oikein oo enkä osaa olla romanttinen. Keskeytin tunnelman jollain keventävällä läpällä, koska se oli mulle jotenkin liikaa. Rasittava piirre itsessä, mutta minkäs teet. Miestä nauratti. Se otti omat silmälasit pois päästä ja laittoi ne laukkuun. Man bagiin. Sitten se otti mun lasit pois ja laittoi nekin sinne man bagiin. Ja nosti mut sen syliin. Suudeltiin pitkään ja hartaasti. Ja tajusin pitää typerät läpät omana tietonani.

Kutsuin miehen mun luo iltakahvillle (yeah right!). Oltiin jo lähdössä, niin tuli yllättävä puhelinsoitto ja miehen piti lähteä oletettua aiemmin. Se oli hyvä juttu, koska muuten me oltais menty mun luo harrastamaan seksiä enkä olisi ehtinyt fiilistellä treffien kädessä pitämistä, kävelyä, suutelua ja kaikkea sellaista romanttista, mikä on mulle vaikeaa ja vierasta. Noi alkoi laskeutua paremmin mun tajuntaan vasta kotimatkalla. Että olihan ihan hemmetin hyvät treffit!

Tietty jäi toteutumaton seksi vähän (!) kuumottamaan, joten sovittiin heti uudet treffit. Tällä kertaa heti alkuun mun luona. Juotiin kahvia ja juteltiin. Mies otti mun jalat taas sen syliin ja alkoi hieroa niitä. Jotenkin tosi romanttinen ele enkä taas oikein tiennyt, miten suhtautua. Sitten mies kysyi, onko jalkojen hieronta musta seksiä. En ymmärtänyt kysymystä. ”Ootko nähny Pulp Fictionin? Siinä ihan alussa ne keskustelee, että pomon vaimo oli antanut toisen miehen hieroa jalkojaan. Että onko se pettämistä vai ei.” Ahaa. En osaa vastata, koska mietin, että miten tästä jalkojen hieromisesta päästään suutelemaan ja riisumaan vaatteita ja sänkyyn ja seksiin. En tiedä, miten edetä! Mä aloin pelkäämään, että jalkojen hieronta ei ole seksiä eikä edes johda siihen, vaikka mukavaa onkin. Joten kampesin itseni miehen syliin hajareisin ja pussasin. Mies otti mun mekon pois ja nosti mut lattialle. ”En uskalla kantaa sua”, sanoi ja katsoi mun epäjärjestyksessä olevaa olkkaria ja satoja pieniä legoja, joita lojuu siellä täällä kivuliaina ansoina. Siirryttiin omin jaloin makkariin ja miehellä oli päättäväinen suunnitelma selvästi, miten edetään. Hitaasti ja rauhallisesti. Yritän hoputtaa, mutta en onnistu. ”Onko jotain, mitä haluat?”, mies kysyy. ”Seksiä”, vastaan. Mies nauraa. Ja jatkaa sen kiireetöntä etenemistä.

Meillä oli seksiä monta tuntia. Loistavaa ja kuumaa. Välillä juteltiin, pussailtiin ja halailtiin. Ja sitten taas jatkettiin puuhastelua. Tai juteltiin kesken puuhastelun. Tai puuhasteltiin kesken juttelun. Tämä oli sitä toisenlaista seksiä kuin mistä edellisessä kirjoituksessa kerroin. Sitä vielä parempaa. En tiedä, miten satunnainen juttu tämä on, mutta toivon, että ei jää satunnaiseksi seksiksi. Uskon, että ei jää. Mutta en tietenkään voi tietää. Eikä se mua nyt just mietitytäkään. Oli vaan kerta kaikkisen mahtavaa! Terapiaa. Mun naiseudelle ja seksuaalisuudelle silkkaa terapiaa. Vau!