Oodi ompelukerholle
Käsityöt ja minä ei olla mikään maailman herkullisin yhdistelmä. Kanan aiv… hermot yhdistettynä peukaloon keskellä käsivartta – avot! Muutama ystäväni olikin läkähtyä nauruun kun kuuli mun liittyneen ompelukerhoon. Kyllä, ompelukerhoon.
Olin itsekin hieman hämmentynyt tempauksestani. Ensimmäisenä keväänä kerhossa lähinnä pölötin hermostuneena ja mietin hiljaa sisimmässäni, miten oonkaan päätynyt keskelle niin upeiden naisten ryhmää. Seuraavana syksynä ryhdistäydyin ja ilmoitin, että meikä opettelee neulomaan ja aion aloittaa kaulahuivista. Ostin kasan aivan perkeleen kallista lankaa ja värväsin kerhosta itselleni tyynimielisimmät opettajiksi. Kyllä, opettajiksi – taisin jo mainita heikoista hermoistani.
Sinä syksynä päästin suustani tavallistakin useamman perkeleen ja makasin kotona migreenissä. Rentouttava kutominen (kyllä, kutominen! ei neulominen!!!) sai hartiani ihan jumiin, vaikka aloitinkin joillain lasten puikoilla. Ihanaa, rentouttavaa, taivaallista! Syksy livahti kevään puolelle, ja lopulta sain kuin sainkin huivini valmiiksi. Huivistani tuli ruma, epämuodostunut ja ihan liian iso, mutta niin kovin rakas. Tein sen ite! MINÄ! Odotan kylmimpiä pakkasia, jolloin aion ottaa karvakasani esiin ja lähteä uhmaamaan säätä. Ja tuttuun tapaani aion ylpeillä tuotoksellani jokaiselle tutulle, joka kaulahuivini näkee.
Kaulahuivini on toistaiseksi jäänyt viimeiseksi varsinaiseksi käsityötekeleekseni ompelukerhossa. Kesän lopulla käytiin kamerassa saunassa, syksyllä pidettiin Lauralla tajunnanräjäyttävä tarot-kerho, ja alkutalvesta mun luonani aarrekarttakerho. Nykyään kerhoilun paras osa on kuitenkin kaikkea ompelun (juu, saunominen lasketaan ompeluksi, kyllä!) oheistoimintaa: syömistä, juomista, juoruilua, kikattelua – parhaiden turkulaisnaisten kanssa on aina hillitöntä.
Aarrekarttakerho – hiljaisin kerho ikinä. Ja kätevä tapa päästä eroon vanhoista lehdistä.
Kuten mainitsinkin, kerholaiset ovat aivan upeita. Taitavia, luovia, älykkäitä ja säkenöiviä naisia. Kukin aivan omanlaisensa päiväni pelastaja. Aion itse seuraavaksi pitää ystävänpäiväkorttikerhon. Toivottavasti saan aikaiseksi jotain yhtä hienoa, kuin viime vuonna vastaavassa.
Kyllä. Tein ihan ite!