*Insert liikuttava otsikko*
Elokuvissa vollottaminen: mukavinta itkua, mitä maa päällään kantaa.
Alahuuleni on väpättänyt viime aikoina elokuvissa hälyttävän usein. Se taisi alkaa Happy Feet 2:sta (työni iloja, tattista vaan). Tarkalleen ottaen tästä kohtauksesta:
http://www.youtube.com/watch?v=gnLZOsW3syA
Tuon kohtauksen (noin kohdassa 1min 13sek…) jälkeen tirautin kyyneleen jos toisenkin elokuvan kuluessa. Sen loputtua nuoriso katsoi punasilmäistä allekirjoittanutta kuin mielipuolta.
Seuraavaksi itku pääsi kun käytiin (töistä jälleen!) katsomassa Apinoiden planeetan synty. John Lithgow Alzheimeria sairastavana isänä ja James Franco poikana, joka tekee epätoivoisia tekoja pelastaakseen isänsä – jo pelkästä asetelmasta pääsee parku. Ei tarvitse aatella ees sitä traagista apinajuttua ollenkaan.
http://www.youtube.com/watch?v=dMhBP6zkRNU
Viime aikoina oon käynyt elokuvissa tavallista useammin. Ozz.. eikun siis ikääntyvän rokkitähden ja isänsä kohtalo elokuvassa This must be the place (meniköhän se nyt oikein) itketti, kuten kerroinkin. Esimerkiksi tässä pätkässä:
http://www.youtube.com/watch?v=QD7QAxnttdc
Itkeminen tuntuu kuitenkin aina jotenkin hyvältä, helpottavalta – omat tunteet on niin kovin turvallista heijastaa valkokankaalle. Nykyisin teen elokuvissakäynnin jälkeen soittokierroksen itselle tärkeille ihmisille ja varmistan, että he ovat kunnossa, ja että he varmasti tietävät olevansa ajatuksissani. Täytyis varmaan nytkin soittaa mummille.
Kaikkia viime aikoina näkemiäni elokuvia, kuten edellämainittujen lisäksi myös 50/50:ä ja Iron Ladya yhdistää jollain tavalla luopumisen, irti päästämisen teema. Sitä tässä kai itsekin käsittelen omassa elämässäni, tietty elämänvaihe on loppumassa ja uusi alkamassa. Syksyllä koin aikamoisen katarttisen kokemuksen tarottien parissa, nyt näköjään fiktion. Näissemenee!
Keskiviikkona olin katsomassa elokuvaa töiden puolesta jälleen (jos joskus valitan duuneistani niin muistuttakaa mua nyt näistä elokuva- ja pizzailloista ainakin). Saapasjalkakissa kolmedee. Ei itkettänyt, en (siis) voi suositella. Mutta entäs elokuva urheasta delfiinistä? Pakko nähdä! Näen tässä kaikkien märinämoviesin äidin!
http://www.youtube.com/watch?v=Jdpg9NsgEaI