Kuinka musiikki kasvattaa – kiitos, Saint Etienne

Vaikka kesä ei liene termisesti vielä edes alkanut, tiedän, mikä levy tulee aina palauttamaan mieleeni kesän 2012. Tättärää ja päppärää: Saint Etiennen Words And Music By Saint Etienne. Jumalten musiikkia.

http://youtu.be/BH0V0hAW9VU

En varmaankaan ikinä unohda, miten Kikin kanssa kuunneltiin tätä levyä Välimeren vesillä. Ystävällä nappikuuloke vasemmassa korvassaan, mulla oikeassa, silmien edessä mittaamaton määrä kirkkaansinistä vettä. Enkä sitä, miten stressirikkaan lentoreissailun jälkeen rojahdin lopulta Tegelin edustalla bussiin numeroon 109, ja korvissa soi Over the border I’m growing older, heaven only knows what’s on it’s way. Vaikken ollut varma, mihin olin menossa ja miten sinne pääsisin, tiesin olevani menossa oikeaan suuntaan.

Tää levy osuu syvälle. Harvoin hurahdan näin pahasti, nyt en edes yritä kuunnella muuta (paitsi Dingoa, mutta se on jo ihan toinen juttu…).

Levy kertoo pelastavasta popmusiikista, sen rakastamisesta, sen parissa kasvamisesta.
”A few weeks and music wouldn’t have to be so private, it would be there for me, and where I was married, and when I had kids, would Marc Bolan still be so important” 

Vaikka oma historiani Words And Music By Saint Etienne -levyn kanssa on vasta mitättömän lyhyt, tuntuu siltä, kuin se olisi kulkenut kanssani jo vuosia, ja matka olisi silti vasta alussa. Sellaisiahan ne täydelliset poplevyt kai ovat?