Haaviston tukikonsertti Turun Klubilla huomenna keskiviikkona klo 20! Ja Ultra Bra maanantaina Helsingissä! VOI JEE! Käynkin livekeikoilla ihan liian harvoin, korjataan asia kertarykäyksellä.  

Meinasin äsken heittää hanskat tiskiin tämän päivän runoilun osalta. Teki mieli nukahtaa ihan vaan hetkeks. Mutta jumankekka, jotain rotia tähän touhuun oli saatava. Jumpan (kyllä) jälkeen bussi meni nenän edestä, joten kävelin kotiin (kyllä). Tässä ajatuksia. Ja ei, en ajatellut jättää tulkinnanvaraa kenellekään. Huomenna vielä eessä runoilua! Rankkaa on ollu. En välttämättä voi suositella kenellekään tämmöistä […]

(Nyt on muuten verbaalisuus huipussaan ton otsikon kanssa! Juma!) Osaan ilmeisesti pitää kultturellia imagoa hienosti yllä, sillä työkaveri pyysi tänään multa lainaksi lukemista lomansa ajaksi. Tiputtelin sitten polleana kirjahyllystäni löytyviä nimiä ja lupailin tuoda kevyimpiä opuksia näytille. Hyvä Emma. Tyylikkäästi hoidettu. Kirjahyllyni on tällä hetkellä armottoman pieni. Neljä viidesosaa omistamistani kirjoista on erinäisillä ullakoilla pitkin […]

Rakastan esim. sushia ja puolipilvisiä taivaita. Olen kamalan kärsimätön ja samalla rasittavan rauhallinen. Hingun seikkailuun, mutta makoilen kotona.

Lauantai-illan huumaa Turussa. Voi jee!    

Perjantai-illan tunnelmia. Kevät saisi tulla jo.   Kun stressaa ja maailma kaatuu päälle, syön puuroa, ja kas –  hallinnan tunne on taas käsissäni. Puoli litraa vettä, neljäsosalitra hiutaleita, vähän voita, vähän enemmän ruokokidesokeria ja vielä enemmän maitoa. Puuro on elämäni pelastus. 

Tervetuloa lukemaan blogiani. Kirjoitan elämästäni, niistä hyvistä sekä ikävistä jutuista.

Raukean vapaapäivän aamun (kello 12.45) tuotos. Takana lempeä aamiainen ja hidasta lehdenlukua.  

Lapsena runosuoneni pulppusi. Ei enää. Siispä latasin lahjaksi saamani jääkaappirunouden jääkaapin oveen ja päätin runoilla joka päivä jotain seuraavan viikon ajan. Seitsemän päivää, seitsemän runoa. Ainakin. Liian vaikeaa siitä ei voi tulla, käyn jääkaapillani kuitenkin useimpina päivinä. Useimpina päivinä jopa useamman kerran.  Muuutta joo. Asiaan! Keskiviikkoillan runo, vassokuu. Noin. Jääkaappirunoilun mataloittama kynnys tarttua toimeen forever!

Käsityöt ja minä ei olla mikään maailman herkullisin yhdistelmä. Kanan aiv… hermot yhdistettynä peukaloon keskellä käsivartta – avot! Muutama ystäväni olikin läkähtyä nauruun kun kuuli mun liittyneen ompelukerhoon. Kyllä, ompelukerhoon.  Olin itsekin hieman hämmentynyt tempauksestani. Ensimmäisenä keväänä kerhossa lähinnä pölötin hermostuneena ja mietin hiljaa sisimmässäni, miten oonkaan päätynyt keskelle niin upeiden naisten ryhmää. Seuraavana syksynä ryhdistäydyin […]