Falalalalaa ja lallallaa

Eilen maanantaina valmistujaisjuhlissa kuulin laulua ja näin tanssia. Kuuden nuoren miehen pienlauluyhtye oli pääosin i-ha-na (laulavat pojat – oon myyty jo lähtökohtaisesti) ja jumppaavat tytöt välineineen aika tosi ihania kans.

Vaikka mä rakastan joululauluja melkein enemmän kuin maksalaatikkoa, jäin miettimään, miksi halvatussa niitä piti esittää tuossakin juhlassa. Siis oikeasti. Joululaulu yhteislauluna menetteli (eihän me nyt Suvivirttäkään voitu laulaa), mutta että vielä esityksessä? Olisin keksinyt ainakin sata, ellen jopa tuhat, juhlavaa kappaletta, jotka olisin mieluummin kuullut. 

Itse tosin olen laulanut jouluöitä ja tiptappeja marraskuun lopusta lähtien aina tilaisuuden saatuani, ja vaikken olisi saanutkaan. Sisäisestä jukeboksistani löytyy laulu tilanteeseen kuin tilanteeseen. Nauttikaa, oi joulun tähtöset! 

Nyt tekee taas mieli laulaa, harmi, että täytyy nukkua yö. Ja antaa naapurien nukkua.