My kinda museopedagogiikkaa

YÖÖÖÖÖK!

Satakunnan Museo on jäänyt lapsuudesta mieleeni vähintään läntisen Suomen ankeimpana paikkana. Täydellisen epäkiinnostavia kuppeja ja aseita, kaikkea harmaata, ruskeaa ja rumaa.

Kunpa olisin elänyt lapsuuteni parikymmentä vuotta myöhemmin. Lauantaina, museoiden yössä, Satakunnan Museo oli nimittäin muun muassa seuraavaa:

Synapoppia kasarilta & käsittämättömiä mallinukkeja

Niin. Hieman erilaista kuin kultaisen 90-luvun alussa.

Vai onkohan siitä kaikesta harmaasta, ruskeasta ja rumasta tullut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana hauskaa, nostalgista ja mielenkiintoista? Uppoaisikohan muhun nyt ne kupit ja puukotkin?

 

Siitä olen ainakin varma, ettei 90-luvun Satakunnan Museossa mainittu takavuosien suuria porilaisia yhtyeitä vahingossakaan. Dingokin taisi olla silloin ankeaa lama-ajan nykyisyyttä, alamäkineen kaikkineen.