Voi Helsingin yöt. 

Perjantai-iltana, saunanraikkaana, päädyin erinäisten sattumuksien jälkeen pyörähtämään Kampin linja-autoasemalla. Törmäsin kuin törmäsinkin haikailemaani Ihme-nykytaidefestivaaliin ja Jaakko Niemelän Shadowplay-varjotaideteoksen. Meen aina sijoiltani kun kohtaan osallistavaa taidetta. PARASTA!

Mutta sitten tuli urpo, joka pilasi kaiken. Kanniskeli kaljakassiaan, hörötti, ja tuli tekemään rivoja eleitä meidän taakse. 

Ohitin kännisen nuoren miehen ja tökerön käytöksensä asiaankuuluvalla viileydellä (tämän voisi kyseenalaistaa – miks hemmetissä en räjähtänyt siihen paikkaan), mutta koko jutusta jäi paha maku suuhun. Oli ihana hetki, linja-autosta noudettu passi turvallisesti omassa laukussa, minä ja hyvä ystäväni. Ja sitten vaan likainen olo.

Mutta tätä tää kai on. Taide kuuluu kaikille, myös niille vitun urpoille.