Omatuntoni on pelastettu. Enhän mä Tukholmasta ihan täysin ilman kulttuurielämyksiä päässytkään! JES! Sarjakuvaa magneetin muodossa, siitä voi kuulkaas aueta vaikka mitä.

Pieni muistutus todellisuudesta jääkaapinovessa tekee aina hyvää.

Designtorgetilta hankkimani magneetti osoittautui pienen googlailun jälkeen Nina Hemmingssonin sarjakuvaksi. Hemmingssonin sarjikset ovat täynnä sysimustaa huumoria, naisasiaa ja ”karuja totuuksia ihmiselämästä”. Semmoinen tuli napattua!

Yleensä en muuten kauheasti diggaa sarjakuvasta. Tai häh, enhän mä nyt noin voi kirjoittaa! Uudestaan. 

En tunne sarjakuvaa tarpeeksi tykätäkseni siitä erityisesti. Mustanaamiot ja x-menit eivät lapsuudessa hirveästi innostaneet – joskin opin lukemaan Aku Ankan vuoksi, äiti kun ei sitä suostunut mulle lukemaan ääneen. Koko sarjakuvamaailma tuntuu todella vieraalta.

Toivottavasti en ole ainut

Mielenkiintoista – ja aika usein nuorten naisten tekemää! – sarjakuvaa on tosi paljon. Mutta mihin se aina jää? Miksi kirjakaupassa on niin kovin vaikea tarttua sarjakuvakirjaan? Miellän sarjakuvan kertakäyttöiseksi, mikä nyt on vaan niin väärin kuin olla ja saattaa.

Agendalle: Sarjakuvaan perehtyminen. Vinkkejä ja neuvoja otetaan vastaan.