Crash boom bang

Oonkohan jo maininnut, että ra-kas-tan elokuvia, joissa ajetaan lujaa hienoilla autoilla ja ammuskellaan siinä sivussa silmittömästi? En ehkä. Näin kuitenkin on. Transporter-leffat ovat melkeinpä parasta viihdettä tällä saralla. Mies, joka ei liiemmin puhu, ja sitten tosiaan niitä autoja. Ja pyssyjä! Vouuu!

tumblr_lndbxqadl51qlmh17o1_500_large.jpg

Kuva

Viime keskiviikkona istahdin isoäidillä television ääreen – moista apparaattiahan ei itselläni ole – ja aloin tuijottaa suurelokuvaa Puhallettu 60 sekunnissa. En ymmärrä, miksei kukaan ollut aiemmin valoittanut mua siitä, että tää elokuva on paljon muutakin kuin Nicholas Cage ja Angelina Jolie, kaksi suos… inhokkinäyttelijääni? Ihan oikein, just niitä autoja ja pyssyjä. Tuijotin tv-ruutua siis herkeämättä ja fiilistelin. Ihanaa. Cage ja Joliehan nyt olivat aivan sieltä itsestään, mutta oikeastaan sillä ei ollut mitään väliä.

Rakastan myös jamesbondeja. Varsinkin Golden Eye’ta, jossa rymistellään tankilla halki Pietarin. PARASTA!

http://www.youtube.com/watch?v=JevkNMP_-Ok

Mikähän näissä viehättää? Ei voi ymmärtää, eikä tarvitsekaan. Kai. 

Hyvinvointi Mieli Leffat ja sarjat

This week I’ave been mostly reading

Tämän viikon saldo: yksi kirja ja kaksi elokuvaa. Lisäksi musiikinkuuntelua.

Kirja: Lukupiirin helmikuun kirja, Jeffrey Eugenideen (Eugeniksen? Eugenis’n? Eugenis-sukunimisen henkilön? What?) Middlesex.

middlesex.jpg

Tämä kirja todisti oletukseni todeksi: Lukupiirit ja piiskaus lukemiseen rules. Ensimmäinen juhlallinen tapaamisemme oli siis viime viikon keskiviikkona – ja viikkoa myöhemmin olin jo tavannut ensimmäisen opuksemme (kunnioitettavat 700 ja jotain sivua) alusta loppuun.

Ihan näin tässä ei kyllä pitänyt käydä. Tilasin kirjan Adlibriksestä, mutta siis eihän niiden 2-5 päivän toimitusaika koskaan ole se kaksi päivää. EI IKINÄ. Siispä kahlasin yövuorot ilman kirjaa, ja matkasin koko päivän linja-autossa kohti Haminaa ilman kirjaa. Haminaan päästyäni marssin kirjastoon, nappasin Middlesexin hyllystä ja painelin tiskille. 

Ensimmäisen vuorokauden Haminassa makasin isoäidin hoteissa sohvalla, yskin, niistin, luin kirjaa ja torkuin. Söin lihapataa, yskin, niistin ja luin kirjaa. Siispä tahkosin kuukauden kirjan vuorokaudessa. Hupsista!

En oo ihan varma, onko tämä hyvä tapa lukea kirjoja. Siis tämmöiset kirjaöverit – jonkinlainen tasapaino olisi ehkä ihan näppärä juttu elämässä, lukemisenkin suhteen. Edes sen suhteen! No, yhtä kaikki, kirjaa oli hyvä lukea. Vievä tarina, välillä vähän ärsyttäväkin, ihan peruspullaa en siis vedellyt vaikka pieni ähky tulikin. Nyt on pari viikkoa aikaa googlettaa kehittää nasevia korulauseita lukupiirin seuraavaan tapaamiseen. Just you wait! 

Ja ne elokuvat. No niin, olen nyt kyllä niin törkeän väsynyt, etten näköjään jaksakaan kirjoitella niistä mitään. Katotaa huame!

 

Hyvinvointi Mieli Kirjat