Ystävät, toverit

Mikä on parempaa kuin ystävänpäiväkorttien tekeminen? No ystävänpäiväkorttien tekeminen yhdessä ystävien kanssa, tietty!

img_0626.jpg

Tää on Tiinalle tehty, mutta kaikille muillekin ihanille omistettu.

 

Niin, pidettiin Ompelukerhon kanssa jo perinteeksi muodostunut ystävänpäiväkorttikerho. Kaivoin pohjiksi Marimekon pakkauspahveja (liian kauniita hukkaan heitettäviksi!), jotka osoittautuivatkin aikamoiseksi hitiksi ja inspiraatioksi. Lisäksi: kasa lehtiä, kiiltokuvia ja jeesuksellisia hologrammitarroja – mikään ei voinut mennä vikaan! Toiset tehtailivat kortteja uskomattomalla tahdilla, mulla taas meni hieman enemmän aikaa miettimiseen ja teenjuontiin. Valmiita kortteja tuli kai kolme. Mutta hienoja!

Kuvan kortti on tehty Tiinalle. Tiina on voimanainen, älykäs, taitava, rohkea ja lahjakas niin monella saralla. Ja hyvä ystävä. Me nähdään hänen kanssaan liian harvoin – sijaintimme ja aikataulumme eivät useinkaan osu yhteen. Muutaman viikon kuluttua olisi taas mahdollisuus, laitetaan sormet ristiin, että onnistumme tapaamaan tällä kertaa! 

Kortin toiselle puolelle olen kirjoittanut jo osoitetiedot, mutta yllättäen kortti on edelleen täällä Turussa. Hupsistaheijaa. Siispä: 

 

Lempeää ystävänpäivää, Tiina! 

 

Kortti on omistettu kaikille teille muillekin rakkaille ystävilleni, ja erityisesti teille, jotka asutte jossain pers… kaukana, kuten Helsingissä. Tiätte kyl. Ai lav juu, oolveis forevö!

 

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli DIY

”Shiis onhan tääkin kulttuuria!”

Aijai, ensimmäinen Yleisön pyynnöstä -postaukseni! Itepähän pyysitte!

Saan ikuisesti kiitellä Anjaa taannoisesta neronleimauksestaan kirpputorilla. Neito löysi musiikki-Aliaksen, jonka huumassa oon ollut koko tämän kuluneen viikon. Musavisa jossa voittaminen on mahdollista! Ei paha!musiikki-alias.jpg

Kuva

En koe olevani erityisen kilpailuhenkinen tai voitonhimoinen (eli en ala raivokkaasti tapella pelin säännöistä tai heitä pelilautaa parvekkeelta alas jos kilpakumppanin menestys ärsyttää), mutta kaksi peliä on mulla pienimuotoisessa erityisasemassa. Toinen niistä on Alias, ja toinen mikä tahansa, joka sisältää mikin ja laulamista. SingStar, RockBand, you name it. Revin aina pelihousuni, jos laulupisteitä tulee alle 90. Häpeällistä.

Eilen pääsin pelaamaan molempia, vähän vastentahtoisten ystävien kanssa, kun sivistynyt illanviettomme lipsahti pienimuotoisten bileiden puolelle. Musiikki-Aliaksessa epätodennäköinen voittajatyttöjoukkueemme pyyhki poikain joukkueella lattiaa. Pelissä parasta on se, että taidoilla ei välttämättä ole mitään merkitystä lopputuloksen kannalta (paitsi tietty jos voittaa…): osa kysymyksistä on niin absurdeja, ettei kukaan voi tietää niitä. EI KUKAAN! Suuri osa pelin viehätyksestä perustuu hillittömiin pianoesityksiin. Kryptiset ”nuotit” + totaalisen kökkö leikkipiano = Yhdeksän kippurassa nauravaa pelaajaa ja taatusti nolla oikeaa vastausta.

 

Ja RockBand! En tajua, miksi vain harva innostuu Bon Jovista yhdeltä lauantaiyönä! Sori, naapurit! Mutta Livin’ on a prayer, wooooooooooooooo! En aio luovuttaa kappaleen suhteen ennen kuin 100% on hallussa Expert-tasolla. Voi saatana että ne puuttuvat kaksi prosenttia korpeavat, vaikka takana ois kokonainen skumppapullo. Ja usein onkin.
 

Toinen RockBand-ikisuosikkini on Fleetwood Macin Go your own way. IHANIN!

 

Näitä sitten meillä veivataan jos mulle annetaan mikki käteen. Tai ellen vie sitä jonkun onnettoman kädestä. Niinkin voi käydä.

 

Suhteet Ystävät ja perhe Mieli Musiikki