Onko tänään keskiviikko? Torstai? What happen?  

Teen vuorotöitä, jolloin vaarana on, että tunnit, päivät ja viikot sulautuvat yhdeksi suureksi mössöläjäksi. Viikot tuntuvat loputtomilta, kun arki ja viikonloppu ei erotu toisistaan kunnolla. Jos erityistä tekemistä ei ole, iltavuoroja odottavat aamut ovat aina samanlaisia: herääminen yhdeksän aikoihin, kaksi ruisleipää, kaurapuuroa, kahdeksantoista kuppia teetä ja Hesari. Mielentilasta riippuen joko autuasta luksusta (usein) tai säälittävää jumittamista (tänään).

Sitten onneksi ystäväpiirissä on myös tyyppejä, jotka saavat nerokkaita ideoita värittämään tätä työläisen siniharmaata elämää. Viimeisimpänä vaikka lukupiirin perustaminen. Täydellistä!

Osa kirjoista on sijoitettu sängyn vierelle vain taktisesti, koska ne näyttäis siinä hauskoilta. Loput ovat kerääntyneet siihen huomaamatta.  Ja yksi näistä on tulossa lukuun kevään aikana!

Siispä lukupiirin ensimmäinen tapaaminen: Alvar eilen, viisi naista, kaksi lasia viiniä, kaksi olutta ja yksi kaakao. Valituksi tuli viisi kirjaa, ja sovituksi viisi tapaamista. Kuun ensimmäiset keskiviikot, I’m yours! Elämäni sai samalla jonkinlaista rytmiä, on taas jotain konkreettista, mitä odottaa (kesäloman ja ompelukerhoilun lisäksi).

Ja mikä parasta – lukupiirin avulla oon piirun verran lähempänä tavoitettani, kultturellimpaa minua. Sosiaalinen paine lukemiseen, mikäs sen parempaa!

Ensimmäisenä kirjana meillä on Jeffrey Eugenidesin Middlesex. Se tipahtaa lähipostiini toivottavasti jo ensi viikon alussa, sopivasti juuri yövuorojeni aikaan, jolloin on loputtomasti aikaa lukea (…nyt täytyy koputtaa puuta).

Seuraavaksi kuitenkin vähän Gleetä ja Feistiä. Ei tää torstai?aamu taida hullumpi ollakaan!