Hello, sataprosenttinen lomaltapaluukooma! Istun töissä ja tuijotan eteeni. Miten täällä oikein pitäisi olla? Mitä täällä kuuluu tehdä? Pitäisikö täällä muka tehdä jotain? Luojan kiitos en lomaile useammin.

Reissussa yritin vähän. Yritin suorittaa ei-minkään tekemistä, mikä osoittautui yllättävän vaikeaksi, etten sanoisi jopa ahdistavaksi.  Päivien kohokohtia olivat naapuribungalowin tanskalaistädin koiran rapsuttaminen ja kartan tutkiminen mahdollisia päiväreissuja varten. Pienimuotoinen säätäminen sai mielessäni mielettömät mittasuhteet. ”Vouuu, joo, mennään kysymään respasta, kumpi bussi kannattaa ottaa!” ”Kävin kattomassa pilvitilannetta seitsemättä kertaa tänä aamuna! Edelleen näyttää samalta!”

Kuvitin lähestulkoon uskollisesti, päivittäin. Paitsi kerran. Siitä en koe huonoa omaatuntoa. Syksyllä ostamani muumitussit (kyllä!) osoittautuivat aivan loistaviksi, niiden väreistä käytin lähinnä keltaista ja sinistä, lomani värejä. Oijoijoi, niin kaunista! Ainakin mun mielessäni, paperien tuloksista en niinkään tiedä.

Lupauksestani huolimatta ajattelin jakaa kanssanne muutaman hetken ja kuvan, ensin täytyy vaan jotenkin saada ne koneelle, eikä mulla ole hajuakaan, miten se tapahtuu. Mutta lupasin isälle (kyllä).  Huomiseen, siis.