Tänään nolotti tunnustaa Aboa Vetus Ars Novan lipunmyyjälle, että olen museossa ekaa kertaa vierailulla. Niin, onhan tässä jo jokunen vuosi tiivistä turkulaistumista takana.

No, onneksi viimein menin, ja onneksi kesken päänäyttelyn Aura raahasi mut kuuntelemaan jotain ääni- ja valoinstallaatiota. Kävi nimittäin näin:

Tajunta räjähti.

Hans Rosenström: Pintojen välissä. 8.6.-23.9. Takkahuone, Aboa Vetus Ars Nova

Kuvittele, että kuulet, miten joku kuiskaa korvaasi. Kävelee takanasi, hengittää niskaasi. Tunnet hengityksen lämmön. Tiedät, ettei huoneessa ole muita, mutta käännähdät ympäri, jos siellä onkin joku, etkä näe ketään.

Ääni-installaatio aiheutti mulle harvinaisen epämiellyttäviä tunteita. Pelkoa, inhoa ja epäuskoa omaan mieleen. Säpsähtelin, puristin laukkuani ja vilkuilin epävarmana ympärilleni. Teos tunkeutui suoraan ihosta sisään.

Silti harkitsen uusintavierailua. 

Joten, ystävät, tutut ja tuntemattomat, menkää katsomaan, kuuntelemaan, kokemaan. Neljä päivää aikaa, ensi viikolla on jo liian myöhäistä. 

Kuva: The Official CTBTO Photostream, Creative Commons -lisenssi