Tag: musiikki

Britney & Swedish House Mafia: reenimusan aatelisto

Britney & Swedish House Mafia: reenimusan aatelisto

Taidan olla hurahtanut kuntosalireenailuun. Huh, noin, nyt se on sanottu. No juu, nimenomaan reenailuun, mistään tavoitteellista atletismista ei ole kysymys. Joka tapauksessa koen salilla pienimuotoista zeniä, kun pumppaan menemään. Ja kun laulan eeeeeeeee seksi leideeee lämmitellessäni crosstrainerissa.  Paras treenimusiikki on nimittäin usein aika kauheeta musiikia. Eli ei, salilla ei todellakaan  kuunnella uutta Tame Impalaa tai How To Dress Well’iä. […]

Tanssit on hiatus

Tanssit on hiatus

Kuulkaas, nyt on tilanne päällä. Tämä blogi (ja samalla aivoni) on lipsahtanut hiatukselle. Ihan kuten kaikki seuraamani laatusarjat (köh) näin kesällä.  Dingon keikkakin jätti ihan sanattomaksi. Jotain plussaa aivottomasta elostani on jäänyt käteenkin. Taannoinen, varsin, sanoisinko hulvaton (ja mutainen) viikonloppu jätti jälkeensä paitsi hirvittävän myötähäpeän Dingon nykytilasta, mutta myös hirveän ikävän laulamiseen. Tähän ei tarvittu […]

En tiennyt että osaan tanssia

Kuinka musiikki kasvattaa – kiitos, Saint Etienne

Vaikka kesä ei liene termisesti vielä edes alkanut, tiedän, mikä levy tulee aina palauttamaan mieleeni kesän 2012. Tättärää ja päppärää: Saint Etiennen Words And Music By Saint Etienne. Jumalten musiikkia.   http://youtu.be/BH0V0hAW9VU   En varmaankaan ikinä unohda, miten Kikin kanssa kuunneltiin tätä levyä Välimeren vesillä. Ystävällä nappikuuloke vasemmassa korvassaan, mulla oikeassa, silmien edessä mittaamaton määrä […]

My kinda museopedagogiikkaa

My kinda museopedagogiikkaa

YÖÖÖÖÖK! Satakunnan Museo on jäänyt lapsuudesta mieleeni vähintään läntisen Suomen ankeimpana paikkana. Täydellisen epäkiinnostavia kuppeja ja aseita, kaikkea harmaata, ruskeaa ja rumaa. Kunpa olisin elänyt lapsuuteni parikymmentä vuotta myöhemmin. Lauantaina, museoiden yössä, Satakunnan Museo oli nimittäin muun muassa seuraavaa: Synapoppia kasarilta & käsittämättömiä mallinukkeja Niin. Hieman erilaista kuin kultaisen 90-luvun alussa. Vai onkohan siitä kaikesta […]

Matkalla Marziin: Montako kertaa on liikaa?

Matkalla Marziin: Montako kertaa on liikaa?

Viattomin mielin laitoin John Grantin Queen of Denmarkin soimaan aamupalan taustalle. Kävi kuitenkin niin, että lievästi sanottuna jumiuduin. Nyt levyn toinen biisi on soinut, noh, aika monta kertaa.     John Grantin Marz on  silkkaa hattaraa, vaahtokarkkeja ja yksisarvisia.  Missä vaiheessa katkeransuloinen eskapismi muuttuu todellisuuden neuroottiseksi pelkäämiseksi? Elämäni tuntuu polkevan paikoillaan, käykö soittolistoilleni samoin?    […]