Tag: Omat taiteilut

Hupsista! Toimintaterapeuttikoulutukseeni kuului varsin monenlaisia opintoja: psykiatrian ja käsikirurgian lisäksi kuvan käyttöä, rautalankatöitä ja puutarhakurssi. Joo, ihan oikein luit, puutarhakurssi. Vihasin sitä. Olenkin ollut vähän yllättynyt, kun tänä keväänä oon löytänyt itseni istuttelemasta kaikenlaisia siemeniä. Ote lähti lipsumaan lopullisesti tänään, kun aloin koristella ruukkuja yrteilleni. Kuvassa seuraani liittynyt Anja. En tiedä, pitäisikö tässä olla huolissaan, tyytyväinen vai iloinen. […]

Laatikoita siivotessani löysin yksinäisen, täyden valokuvarullan ja ikivanhan kertakäyttökameran. Ei auttanut muu kuin kiikuttaa ne kehitettäväksi. Hakiessani valmiit kuvat olin ihan paniikissa.   ”Se jännitys, kun hakee valokuvat kehityksestä, eikä tiedä ollenkaan, mitä on tulossa.”  Mähän en siis osaa ollenkaan kuvata. Teknisesti olen niin sanotusti täysin tumpelo, mutta voi jestas, miten mä tykkään silti valokuvaamisesta. […]

Mikä on parempaa kuin ystävänpäiväkorttien tekeminen? No ystävänpäiväkorttien tekeminen yhdessä ystävien kanssa, tietty! Tää on Tiinalle tehty, mutta kaikille muillekin ihanille omistettu.   Niin, pidettiin Ompelukerhon kanssa jo perinteeksi muodostunut ystävänpäiväkorttikerho. Kaivoin pohjiksi Marimekon pakkauspahveja (liian kauniita hukkaan heitettäviksi!), jotka osoittautuivatkin aikamoiseksi hitiksi ja inspiraatioksi. Lisäksi: kasa lehtiä, kiiltokuvia ja jeesuksellisia hologrammitarroja – mikään ei voinut […]

Tätä kirjaa ei tehty luettavaksi, eikä sen puoleen koristamaan kirjahyllyjäkään. Tämä kirja on tehty tuhottavaksi.   Suomalaisen alesta tarttui mukaan (luonnollisesti täysihintainen) opus, jonka tarkoitus on tulla tuhotuksi. Mieletöntä.  Aloitin tarttumalla helppoon käskyyn: Fill this page with circles. Sinne meni!     Kirjan ohjeet opastavat käyttämään sivuja lautasliinana, tekemään niistä paperilennokkeja, repimään sivuja, hyppimään kirjan […]

Raukean vapaapäivän aamun (kello 12.45) tuotos. Takana lempeä aamiainen ja hidasta lehdenlukua.  

Lapsena runosuoneni pulppusi. Ei enää. Siispä latasin lahjaksi saamani jääkaappirunouden jääkaapin oveen ja päätin runoilla joka päivä jotain seuraavan viikon ajan. Seitsemän päivää, seitsemän runoa. Ainakin. Liian vaikeaa siitä ei voi tulla, käyn jääkaapillani kuitenkin useimpina päivinä. Useimpina päivinä jopa useamman kerran.  Muuutta joo. Asiaan! Keskiviikkoillan runo, vassokuu. Noin. Jääkaappirunoilun mataloittama kynnys tarttua toimeen forever!

Käsityöt ja minä ei olla mikään maailman herkullisin yhdistelmä. Kanan aiv… hermot yhdistettynä peukaloon keskellä käsivartta – avot! Muutama ystäväni olikin läkähtyä nauruun kun kuuli mun liittyneen ompelukerhoon. Kyllä, ompelukerhoon.  Olin itsekin hieman hämmentynyt tempauksestani. Ensimmäisenä keväänä kerhossa lähinnä pölötin hermostuneena ja mietin hiljaa sisimmässäni, miten oonkaan päätynyt keskelle niin upeiden naisten ryhmää. Seuraavana syksynä ryhdistäydyin […]

Pitäisiköhän alkaa runoilijaksi? Tällaisia aarteiden kätköjä löytyi viikonlopun aikana. Nimetön 1 Oli kerran pöllö joka oli hölmö. Söi rautaa ja tiiliä.  ROKNENROLLI – Emma, 1989 Nimetön 2 Voi kunpa olisin hevonen, villi ja vapaa hevonenMenisin kukkien maahan  ja auringon maahan Olisin vapaa – Emma, 1990 Mitä sanoo runoraati?

Kuperkeikkoja ja rakkausarpia.
Paniikkia ja pannukakkua.
Lohtupullaa ja kohdunkasvua.
28-vuotias esikoisen odottaja matkalla äidiksi.

Mihin kaikkeen sitä ihminen itsensä pistääkään. Siin on mun loma. Löydettävissä mm. Las Palmas, tapaksia, auringon jahtaamista, sekopäinen reissu vuorille ja hulluja pyöräilijöitä, loistava kirja ja hyvää kaljaa. Yksi päivä, jolloin yksinkertaisesti vitutti. Ja aika paljon kaikkea muutakin. Kaikki tämä ihmiseltä, joka ei ole pitänyt värikynää kädessään sitten yläkoulun. Tapu tapu, Emma! P.S. Surkea kuvanlaatu […]