Tag: Runoilu

Oi Bond, kun sä Heinekeniäsi juot voisin hetkeks vaihtaa paikkaa sun kanssas, jos sen vaan suot Mieli kaipaa kaljaa ja biitsii mut pomon mielestä se ei ois ehkä siistii Onneks on vapaapäivät, päivänäytökset, popparii, karkkii ja kokis ei haittaa sekään, et oot noin vanhanakin vielä aika hottis Reilu kaks tuntia pyssyjä, rähähdyksiä ja nopeita autoja […]

Parikymppinen tyttönen, joka pyrkii nauttimaan elämän pienistäkin iloista. Ikuinen haaveilija, jonka matkan varrelle suodaan virheitä, joista pyrkii parhaansa mukaan jotakin oppimaankin.

Meinasin äsken heittää hanskat tiskiin tämän päivän runoilun osalta. Teki mieli nukahtaa ihan vaan hetkeks. Mutta jumankekka, jotain rotia tähän touhuun oli saatava. Jumpan (kyllä) jälkeen bussi meni nenän edestä, joten kävelin kotiin (kyllä). Tässä ajatuksia. Ja ei, en ajatellut jättää tulkinnanvaraa kenellekään. Huomenna vielä eessä runoilua! Rankkaa on ollu. En välttämättä voi suositella kenellekään tämmöistä […]

Rakastan esim. sushia ja puolipilvisiä taivaita. Olen kamalan kärsimätön ja samalla rasittavan rauhallinen. Hingun seikkailuun, mutta makoilen kotona.

Lauantai-illan huumaa Turussa. Voi jee!    

Perjantai-illan tunnelmia. Kevät saisi tulla jo.   Kun stressaa ja maailma kaatuu päälle, syön puuroa, ja kas –  hallinnan tunne on taas käsissäni. Puoli litraa vettä, neljäsosalitra hiutaleita, vähän voita, vähän enemmän ruokokidesokeria ja vielä enemmän maitoa. Puuro on elämäni pelastus. 

Tervetuloa lukemaan blogiani. Kirjoitan elämästäni, niistä hyvistä sekä ikävistä jutuista.

Raukean vapaapäivän aamun (kello 12.45) tuotos. Takana lempeä aamiainen ja hidasta lehdenlukua.  

Lapsena runosuoneni pulppusi. Ei enää. Siispä latasin lahjaksi saamani jääkaappirunouden jääkaapin oveen ja päätin runoilla joka päivä jotain seuraavan viikon ajan. Seitsemän päivää, seitsemän runoa. Ainakin. Liian vaikeaa siitä ei voi tulla, käyn jääkaapillani kuitenkin useimpina päivinä. Useimpina päivinä jopa useamman kerran.  Muuutta joo. Asiaan! Keskiviikkoillan runo, vassokuu. Noin. Jääkaappirunoilun mataloittama kynnys tarttua toimeen forever!

Pitäisiköhän alkaa runoilijaksi? Tällaisia aarteiden kätköjä löytyi viikonlopun aikana. Nimetön 1 Oli kerran pöllö joka oli hölmö. Söi rautaa ja tiiliä.  ROKNENROLLI – Emma, 1989 Nimetön 2 Voi kunpa olisin hevonen, villi ja vapaa hevonenMenisin kukkien maahan  ja auringon maahan Olisin vapaa – Emma, 1990 Mitä sanoo runoraati?