Vuoden paras Leiri – ja miten se tehtiin
Vuosi sitten makoilin ystäväni Maijan kanssa Ruissalon hiekkarannalla. Katseltiin ohilipuvia laivoja ja mietittiin, mitä kesästä vielä puuttuu. Lopulta päädyttiin haaveilemaan leirielämästä: höpsöistä ja opettavaisista työpajoista, jatkuvasta syömisestä, yhteistoiminnallisuudesta ja aina liian aikaisista aamuherätyksistä. Se taisin olla minä, joka heitti ilmaan idean oman leirin järjestämisestä. Maija onneton lähti mukaan (tähänkin) suuruudenhulluun harhaani.
Ja hups! Vuotta myöhemmin, kesä-heinäkuun vaihteessa Maija, minä ja 23 hyvää tyyppiä kokoonnuttiin Poriin Kullaalle Ulvilaan Tammen tilalle elämämme Leirille.
Aamut alkoivat luonnollisesti aamupiirillä, lipunnostolla ja lippulaululla. Satakunnan laulua kannattaa alkaa jo reenata ens kesää varten!
Jaa että mites tällainen leiri saatiin aikaan? Tarvitaan kaksi tarmokasta nuorehkoa naista, ja molemmilta yksi vanhempi laittamaan leiriläisille ruokaa. Fläppipaperia, ihmeen onnekas tilavaraus, pahvia ja tusseja. Budjetointia, pilkunviilaamista, aika monta kauppakäyntiä. Helvetisti hyttysmyrkkyä, yllättävän vähän hermoja, innokkaita & osaavia työpajanvetäjiä.
Niin ne työpajat? Niitähän viikonloppuun mahtui. Luontoretki. Aarrekartta – projektiiviset menetelmät identiteettityön tukena 2000-luvulla. Musaimpro. Yksinmatkustamisen psykofyysiset haasteet. Luova kirjoittaminen. Himmeli – Kansanperinteestä modernin vaikuttamisen välineeksi. Viinityöpaja.
Mietin jo nyt, onko näitä työpajoja mahdollista ylittää ensi vuonna. Siitä tulee to-del-la haastavaa.
Yhteistoiminnallisista työpajoista toiseen juoksemisen lisäksi leirillä syötiin jatkuvasti ja koko ajan. Taivahallista ruokaa. Lettuja, makaroniloodaa, parasta ja kermaisinta kalaa ikinä, raparperikiisseliä, puuroa, peuraa leivän päällä, kasvissoppaa. Pullaa ja kahvia, makkaraa, maissia, salaattia ja whatnot. Ja sipsejä, karkkia, keksiä ja limua makuupussin syövereissä heti aamulla. PARASTA.
Tässä vaiheessa viinityöpajaa kaikki vielä kuuntelivat. Joku taitaa jopa ihan raapia päätään ja sulatella kuulemaansa. Sokkotestin loppuessa oli jo vähän eri meno…
Vaikka leirin ensimmäisenä iltana luin alkusanat tippa linssissä ääneen, ei konflikteilta leirin aikana vältytty. Sunnuntaipäivän leirioikeudenkäynti saattoi jopa hieman lietsoa leiriläisiä yhteenottoihin. Yllättävää? Ei kovin.
Haasteet, jotka arvovaltainen tuomaristo ratkoi puolueettomasti täysin mielivaltaisesti.
Yöbailaajien karvas kohtalo. Ai-jai! Ens leirillä nukutte teltassa!
Leirin ollessa lopuillaan ihmettelimme Maijan kanssa, miten kaikki oli sujunut niin kumman kivuttomasti. Päädyttiin yksimielisesti siihen, että on ihan kivaa olla aikuinen ihminen, jolla on varsin muikea ystäväpiiri: voi luottaa siihen, että ihmiset tarttuvat nakkeihin, pitävät kiinni aikatauluista ja ovat oikeastaan vain tyytyväisiä, jos sen makaronilaatikon kypsyminen kestääkin odotettua pidempään.
Vaikka tää koko postaus on ihanaa kliseistä fiilistelyä, niin seuraavassa tulee koko jutun huippu. Varo vaan.
Henkilökohtaisesti mua lämmitti eniten leiriläisten heittäytyminen. Miten jokainen osallistui, tasan oman fiiliksensä mukaisesti (sieltä omalta mukavuusalueelta ei tarvinnut poistua musaimprossakaan). Hiljainen työskentely aarrekarttojen parissa ja kaverin jeesaaminen, kun pimmeli oli mennä päreiksi.
Siis: KIITOS jokaiselle läskille mulkulle. Kreisiupee leiri.